Konsepti on suunnattu vanhoille ja uusille medioille jotka haluavat kehittää liiketoimintaansa verkossa. Konsepti on toistaiseksi saatavilla Lähimedian toimittaman ja Red Tail Median kehittämän yritysmedian yhteydessä. Perusta kokonaan uusi media tai lisää nykyisen mediasi verkkosivuston liiketoimintaa ottamalla meihin yhteyttä.

Konsepti on ollut käytössä menestyksekkäästi Ilkassa, Pohjalaisessa ja Lapin Kansassa. Uutta Lähimedia Oy:n kautta toteutetussa palvelussa on kokonaisuus jossa ylläpidon lisäksi myös myynti, asiakaspalvelu ja laskutus tarjotaan tavalla joka minimoi mediayhtiön tarvetta investointeihin.

Lähimedian ensimmäiset yhteistyökumppanit ovat verkkolehti Uusi Suomi ja Hämeenlinnassa ilmestyvä Hämeen Sanomat.

Turhautumisen syy on hyvin yksinkertainen. Se on muutos, joka on tapahtunut tämän sosiaalisen median alueella. (Jos nyt sellaista aluetta ylipäätään on.) Tämä voi kuulostaa ihmeelliseltä; onhan sosiaalisesta mediasta tullut “kuuminta hottia”. Vuonna 2005, jolloin aloitimme tämän yrityksen, koko termiä sai selitellä. Nyt siitä höpöttävät kaikki. Tosin en ole varma siitä mistä ihmeestä yritykset ja konsultit oikeastaan höpöttävät. Minua nyppii koko tämä höpötys. Siitä kun on 90% täyttä puppua. Alf Rhenin toteamus, että meillä alkaa olla sosiaalisen median kupla on totisinta totta.

Monille sosiaalinen media on Facebook-kampanja. Tai se, että yrityksillä on “faneja”.

Kummassakaan asiassa ei ole mitään väärää. On kivaa jos kamapanja toimii tai yrityksellä on “faneja”. Niillä sinällää ei ole mitään tekemistä sosiaalisen median kanssa. Sosiaalinen media on AKTIIVINEN, VUOROVAIKUTUKSEEN PERUSTUVA PROSESSI ei kampanja tai palvelussa makaava “faniporukka”. Monet FB-kampanjoita tekevät yritykset tekevät käytännössä suoramarkkinointia. Ongelma on vain siinä, että niiltä lähes aina puuttuu sen vanhanajan suoramarkkinoinnin osaaminen. Se (vanhanajan suorakaan) kun ei ollut kampanja vaan useinmiten prosessi.

En ole nähnyt kovin montaa casea jossa yritys olisi aidosti pyrkinyt vuorovaikutukseen asiakkaidensa kanssa, tarjonnut työkaluja tähän vuorovaikutukseen ja ollut itse oikeasti läsnä tässä prosessissa.

Tässä suhteessa olemme aivan samassa tilanteessa kuin 2005. Herra meitä armahtakoon!

“Maakunnan lukijat eivät mene maakuntalehden verkkopalveluun, vaan vahvan brändin, kuten iltapäivälehtien tai mediän sivuillemme.”

Lauseessa totta, tarua ja yksi hyvä huomio.

Totta on se, että verkko on avoin. Ihmiset etsivät tietoa sieltä mistä sen hankinta heitä sattuu kiinnostamaan. Ja niistä asioista jotka heitä sattuvat kiinnostamaan. Aivan varmaa on, että valtakunnan tason juorut, poliittiset mielipiteet jne. haetaan verkosta juuri näistä “koko valtakunnan portaaleista.” Mutta kyllä väitteessä on paljon potaskaakin. (Jos ja) kun maakuntalehdet itse oivaltavat mikä merkitys niillä on paikalliselle yhteisölle (ihmiset yritykset, yhditykset jne.) ne voivat todella pistää kampoihin näille valtakunnallisille pelureille.

Paikallisuus on avainsana verkossakin.

Maakunta- ja paikallislehdet ovat toimineen paikallisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen kommunikaation välittäjän roolissa niin pitkään etteivät ne oikein tahdo ymmärtää, että se sama rooli on otettavissa myös verkossa. Se markkina on siellä ja odottaa ottajaansa. Kauppaa käydään ja elämää yleensä eletään paikallisissa yhteisöissä. Helsingin kirkolta hoidetulla verkkopalvelulla on kovin vaikea olla vakuuttava Utsjoella. Sitä ei Mikael Pentikäinen taida tosin kovin hevillä uskoa.

Se hyvä huomio taas liittyy brändiin. Olen samaa mieltä kuin Pentikäinen siitä, että maakuntalehdet ovat hoitaneet huonosti brändiään. Tai oikeammin; niiden brändi on edelleen kansan syvien joukkojen silmissä vahva, mutta ne eivät oikein osaa hyödyntää sitä. Ja jos brändin hoito jää huomiotta, edessä on kivinen tie. Parhaiten brändiä hoidetaan hyvällä sisällöllä ja erinomaisilla palveluilla niin verkossa kuin printissäkin. Etenkin verkossa brändi on aina vaarassa. Siellä kun pelikenttä on auki ja ottajia on enemmän. Ei ole mahdotonta, että huonosti hoidetun maakuntalehden brändin vuoksi rahat ja paikan ihmisten mielissä vie verkossa esim. paikallisen puhelinoperaattorin palvelu.

(Tuosta Facebookin fanisivujen tekemisestä liikkuu muuten kaupungilla villi huhu. Jo olisi kuulemma maksanut oman firman fanisivujen teosta 30.000 riihikuivaa euroa tekijälle. Jos huhu on totta niin siinä on kohdannut kaksi hyvää: ammattitaidoton ostaja ja moraaliton myyjä. Kaunista. )

Olen tullut tähän puuhasteluteoriaan käytännössä yhtä tietä. Se tie on mittaaminen. Olen huomannut, että puhuminen siitä miten näitä somen palveluita on tärkeää ja mahdollista mitata, aiheuttaa inhon värähdyksiä vastakkaisella puolella. Tehtyjä tekoja, ei haluta mitata tai niitä ei haluta millään tavoin liittää yrityksen strategiseen kehykseen (jolloin niitä voitaisiin tietysti mitata). On totta, että ei ole yhtä ainutta oikeaa mittaria, mutta se ei tarkoita sitä etteikö asioita voi mitata. Mittareita on vaikka minkälaisia: lehdet haluavat lisää kävijöitä tai syvyyttä mediatilaansa (mainonnan myynnin vuoksi). Joku haluaa lisää myyntiä. Toinen taas nopeutta tuotekehitykseen jne. Näitä kaikkia voidaan mitata ja samoin voidaan mitata sosiaalisen median (tai oikeastaan Sosiaalisten prosessien) tehoa ja toimivuutta. Jos vain uskalletaan tai halutaan. Jos puuhastellaan, niin silloin ei tietysti haluta.

Tässä on kyse aivan samasta asiasta kuin 1980-luvulla suoramarkkinoinnin kanssa. Koska suora oli/on täysin mitattavaa prosessimaista toimintaa, oli se monelle brändijampalle kauhistus. Kuitenkin 90-luvun laman aikana juuri suora pärjäsi hyvin ja vahvisti asemaansa koko markkinoinnin kentässä. Ei se kyllä johtunut brändijampoista, vaan siitä, että myynnin johto löysi suoramarkkinoinnin. Koska myynnillä oli markkinontia huomattavasti konkreettisempi vastuu rahasta (kassaan on kuluttamisen ohella myös tultava rahaa) , on se paljon kinnostuneempi rahassa mitattavista toimista. Siinä ei peitto tai teoreettisesti laskettu kontakatihinta paljon kiinnosta. Olen huomannut, että tietyissä paikoissa on keksitty mielenkiintoisia stetson-malleja erilaisten rahallisten arvojen saamiseksi esim. sosiaalisten medioiden kautta saaduille markkinointirekistereille. Näitä lukuja on sitten pokkana esitelty eri paikoissa. Ne ovat pistäneet naurattamaan. Ja voin luvata, että pelkän hupilaskennan asemasta voin kyllä kertoa sen miten niinstä markkinointirekisterin ihmisistä saadaan maksavia asiakkaita. Jos siis joku viitsiin asiasta jutella. Ja senin prosessin voi laskea ihan euroissa.

P.S. Näin tuossa viime viikolla omia kalvojani vuodelta 2005 erään markkinointijohtajan esityksessä. Niissä oli vielä meikäläisen (lukihäiriöisen) kirjoitusvirheetkin tallella. Yrityksen logot oli sentään poistettu. Ihan kiva. Mutta se oli vähän ikävää, että ne taidettiin esittää ihan esittäjän omina viisauksina.

Samalla tietysti joutuu uudestaan miettimään mitä se sosiaalinen media oikein on? Ja toki myös sitä miten se hyödyttää medioita, yrityksiä tai muita organisaatioita. Olen huomannut, että kun sosiaalisesta mediasta puhutaan osana yrityksen markkinointia, tarkoitetaan käytännössä vanhaa kunnon suoramarkkinointia sosiaalisissa massamedioissa. Tämä on ymmärrettävää, sillä suoramarkkinointikampanjat toimivat näissä medioissa hyvin. Tämä on kuitenkin vasta vain pieni osa siitä mitä yritysten tulisi tehdä. Ehkä siksi monet näistä juuri perustetuista yhtiöistä on konsulttitaloja. Ne kertovat miten yrityksen sinne sosiaaliseen mediaan oikein pitää mennä. Mutta jos olen oikein ymmärtänyt ne eivät itse toteuta asioita yhdessä yrityksien kanssa.

Meillä oli aikoinaan ajatus siitä, että olisimme myyneet ns. konsultointipaketteja yrityksille. Ja taisimme me muutaman tämän mallin mukaisen paketin myydä. Lopetimme tämän pakettikaupan aika nopeasti. Siihen oli muutama syy. Ensimmäinen oli se, että harvoin ne toimittamamme paperit muuttuivat sanoista teoiksi. Ne eivät sinällään tuottaneet asiakkaille mitään arvoa. Kiire ja asioiden priorisointi veivät yritysten huomion muualle. ja kun paperi on tarpeeksi kauan pölyttynyt pöydällä, se siirretään syrjään. Ja luulen, että sama koskee monia muitakin konsulttipapereita. Toinen asia oli jatkuvuus. Konsultoinnilla voidaan katsoa yrityksen lähtötilanne ja antaa suunta jonne lähteä. Sosiaalisessa mediassa kysymyksessä on kuitenkin prosessi, jossa korjattavaa ja parannettavaa löytyy jatkuvasti. Samoin monesti tarvitaan palveluita, joita yrityksissä ei itsellään ole. Ajatellaan nyt vaikka moderointia tms. Me haluamme tehdä sosiaalisen median prosessia yhdessä asiakkaidemme kanssa; siksi konsultointi on vain osa kokonaisuutta jota kutsumme formaatiksi. Se pitää sisällään kaiken sen, mitä asiakkaamme tarvitsee: konsultoinnin, palvelut, teknisen ympäristön ja palveluiden & tekniikan ylläpidon. Ja kaikki tämä tehdään konkreettisena prosessina joka lähtee liikkeelle asiakkaan tarpeista ja tavoitteista. Siksi me olemmikin tuotantoyhtiö; emme konsulttitalo.

Tutkimuksen mukaan “kahdeksan kymmenestä pohjoismaisesta pk-yrityksestä, jolla on käytössään omat verkkosivut, ei käytä lainkaan bannerimainontaa.” Se ei yllätä minua ollenkaan. Itse asiassa se vain osoittaa, että pk-yritykset ovat fikusja.

PK-yritysten liiketoimintaympäristö on erilainen kuin esim. globaalin Googlen. Ne palvelevat yleensä paikallisia yhteisöjä ja toimivat monesti palvelualoilla. ( Ja samalla tavoin toimivat muuten Keski-Euoroopankin pienet ja vähän suuremmat yritykset. Parkettimies Kataloniasta ei paljon palveluja saa kaupaksi Baskimaalle, vaikka Espanjassa molemmat maakunnat sijaitsevat.) Samoin niiden tavoitteet ovat erilaisia kuin suuryritysten. Niiden brändi tehdään oikeasti asiakaskokemuksen kautta. Miksi hitossa nämä yritykset ostaisivat bannerimainontaa? Niille globaali Netti on EVVK. Väitän, että monille pk-yrityksistä lehti-ilmoitus toimii edelleen hyvin.

Asialla on kuitenkin toinen puoli. Se olemme todistaneet Etelä-Pohjanmaalla yhdessä Ilkan kanssa. Jos netissä oleva pk-yrtyksille tehty palvelu oikeasti on paikallinen ja sen tarjoama lisäarvo on konkreettinen, ollaan siihen valmiita investoimaan.

Meillä etsitään vimmaisesti SIT

Kaikki tietävät, ettei ilmaisia lounaita ole. Ei ole myöskään ilmaista internettiä tai sosiaalisen median palvelua.

Faniryhmiä syntyy spontaanisti monille brändeille, se on totta. On kuitenkin muistettava, että lähes aina nämä brändit ovat hoitaneet muun markkinoinnin todella hyvin. Ja nyt puhun koko markkinoinnista en ainoastaan markkinointiviestinnästä. Näillä brändeillä asiakaspalvelu pelaa, tuotteet korjataan ja palvelu on ystävällistä. Niillä ei ole tylyn, potkuja antavan, yrityksen leimaa otsassa. Tai sitten brändi on katu-uskottava ja sillä on aitoa asennetta. Toki fanitusta saa aikaan myös hyvällä markkinointiviestinnällä, sitä en kiellä. Mutta näin saatu fani on monesti vain tähdenlento. Näille työnsä hyvin tehneille brändeille fanien vapaaehtoinen ylistys tulee ansiosta. Se on ansaittua mediaa kuten muodikkaasti sanotaan. Tähän asemaan pääsyyn vaaditaan kuitenkin investointeja muualla kuin netissä. Ja ne ovat monesti hyvin kalliita investointeja.

Monilla yrityksillä se oma brändi ei kuitenkaan ole näin vahva. Ja vaikka olisikin on yrityksen tehtävä töitä fanituksen eteen. On investoitava aikaa, ihmisiä tai ostettava asiantuntemusta ulkoa. Ja se taas ei ole ilmaista, kuten kaikki tietävät. Tässä asiassa ylipäätään suomalaisia yrityksiä vaivaa vakava ymmärryksen puute. Toiminta netissä on investointi, ei kulu. Ja koska puhutaan investoinnista on sillä oltava tavoite, mittarit, takaisinmaksuaika ja selvä organisointi. Juuri tässä kohdassa netti ja siellä tehtävät toimenpiteet eroavat dramaattisesti perinteisestä markkinointiviestinnästä. Kaikki on mitattavissa. Kaikki on laskettavissa tavalla tai toisella. Olen alkanut epäillä, että joskus markkinoinnin johdolle juuri tämä mitattavuus aidon vuorovaikutuksen ohella tuntuu olevan ylipääsemätön kynnys. Ehkä juuri siksi vain 15% suomalaisista yrityksistä on saanut tilauksen netin kautta.

Voi meitä suomalaisia.

Tämä Teoston tilaisuus oli hyvä. Aivan kaikkea en ehtinyt kuulemaan, ministeritason puheenvuoro jäi kuulematta. Valitettavasti. Noin lyhyesti jos referoin puheenvuoroja niin Nevanlinna saa ison + merkin, Nokian esitys alkuun ison ? merkin ja muu olikin sitten täytettä. Nokialla todellakin olisi aika herätä siihen mitä tapahtuu jo nyt. Ne kalvot mitä näin näyttivät vuodelta 1999 ja asenne oli ihmisiä (joista kalvolla vielä puhuttiin kulutajina) kohtaan kovin kyykyttävä ja mekanistinen. Kaikella kunnioituksella. Nevanlinna taas toi hyvin esiin nykyisen yhteiskunnan ja globaalin ympäristön paradigman. Pyytäkä