Sosiaalisen Median rappio

Markkinointi, Media Ei vastauksia »
Lok 192010

Kesä ja syksy menivät äkkiä. Nyt talven porteilla huomasin etten ollut kirjoittanut mitään tänne aikoihin. Kiireeseen on helppo vedota. En kuitenkaan mene kiireen taakse. Kyllä kysymyksessä on enemmänkin turhautuminen.

Turhautumisen syy on hyvin yksinkertainen. Se on muutos, joka on tapahtunut tämän sosiaalisen median alueella. (Jos nyt sellaista aluetta ylipäätään on.) Tämä voi kuulostaa ihmeelliseltä; onhan sosiaalisesta mediasta tullut “kuuminta hottia”. Vuonna 2005, jolloin aloitimme tämän yrityksen, koko termiä sai selitellä. Nyt siitä höpöttävät kaikki. Tosin en ole varma siitä mistä ihmeestä yritykset ja konsultit oikeastaan höpöttävät. Minua nyppii koko tämä höpötys. Siitä kun on 90% täyttä puppua. Alf Rhenin toteamus, että meillä alkaa olla sosiaalisen median kupla on totisinta totta.

Monille sosiaalinen media on Facebook-kampanja. Tai se, että yrityksillä on “faneja”.

Kummassakaan asiassa ei ole mitään väärää. On kivaa jos kamapanja toimii tai yrityksellä on “faneja”. Niillä sinällää ei ole mitään tekemistä sosiaalisen median kanssa. Sosiaalinen media on AKTIIVINEN, VUOROVAIKUTUKSEEN PERUSTUVA PROSESSI ei kampanja tai palvelussa makaava “faniporukka”. Monet FB-kampanjoita tekevät yritykset tekevät käytännössä suoramarkkinointia. Ongelma on vain siinä, että niiltä lähes aina puuttuu sen vanhanajan suoramarkkinoinnin osaaminen. Se (vanhanajan suorakaan) kun ei ollut kampanja vaan useinmiten prosessi.

En ole nähnyt kovin montaa casea jossa yritys olisi aidosti pyrkinyt vuorovaikutukseen asiakkaidensa kanssa, tarjonnut työkaluja tähän vuorovaikutukseen ja ollut itse oikeasti läsnä tässä prosessissa.

Tässä suhteessa olemme aivan samassa tilanteessa kuin 2005. Herra meitä armahtakoon!

Jouni Kantonen (9.32)

Maakuntien lukijat ja maakuntalehtien verkkopalvelut

Markkinointi, Media Ei vastauksia »
Kes 112010

Kauppalehti Option numerossa 11/2010 1×10 vastausta antoi Mikael Pentikäinen. Ainoa lause joka todella kiinnosti ko. haastattelussa oli seuraava:

“Maakunnan lukijat eivät mene maakuntalehden verkkopalveluun, vaan vahvan brändin, kuten iltapäivälehtien tai mediän sivuillemme.”

Lauseessa totta, tarua ja yksi hyvä huomio.

Totta on se, että verkko on avoin. Ihmiset etsivät tietoa sieltä mistä sen hankinta heitä sattuu kiinnostamaan. Ja niistä asioista jotka heitä sattuvat kiinnostamaan. Aivan varmaa on, että valtakunnan tason juorut, poliittiset mielipiteet jne. haetaan verkosta juuri näistä “koko valtakunnan portaaleista.” Mutta kyllä väitteessä on paljon potaskaakin. (Jos ja) kun maakuntalehdet itse oivaltavat mikä merkitys niillä on paikalliselle yhteisölle (ihmiset yritykset, yhditykset jne.) ne voivat todella pistää kampoihin näille valtakunnallisille pelureille.

Paikallisuus on avainsana verkossakin.

Maakunta- ja paikallislehdet ovat toimineen paikallisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen kommunikaation välittäjän roolissa niin pitkään etteivät ne oikein tahdo ymmärtää, että se sama rooli on otettavissa myös verkossa. Se markkina on siellä ja odottaa ottajaansa. Kauppaa käydään ja elämää yleensä eletään paikallisissa yhteisöissä. Helsingin kirkolta hoidetulla verkkopalvelulla on kovin vaikea olla vakuuttava Utsjoella. Sitä ei Mikael Pentikäinen taida tosin kovin hevillä uskoa.

Se hyvä huomio taas liittyy brändiin. Olen samaa mieltä kuin Pentikäinen siitä, että maakuntalehdet ovat hoitaneet huonosti brändiään. Tai oikeammin; niiden brändi on edelleen kansan syvien joukkojen silmissä vahva, mutta ne eivät oikein osaa hyödyntää sitä. Ja jos brändin hoito jää huomiotta, edessä on kivinen tie. Parhaiten brändiä hoidetaan hyvällä sisällöllä ja erinomaisilla palveluilla niin verkossa kuin printissäkin. Etenkin verkossa brändi on aina vaarassa. Siellä kun pelikenttä on auki ja ottajia on enemmän. Ei ole mahdotonta, että huonosti hoidetun maakuntalehden brändin vuoksi rahat ja paikan ihmisten mielissä vie verkossa esim. paikallisen puhelinoperaattorin palvelu.

Jouni Kantonen (7.20)

Sosiaalisen Median mittaaminen

Markkinointi, Media Yksi vastaus »
Huh 292010

Sosiaalisesta mediasta puhutaan paljon. En ole aina aivan varma siitä, puhunko minä siitä samasta sosiaalisesta mediasta kuin monet markkinointijohtajat. Aina välillä nämä puheet, varsinkin perinteisemmän markkinointiviestinän tekijöiltä, lyövät ällikällä. Niiden perusteella olen aika varma siitä, että sosiaalinen media on vuoden 2010 perustelu sille” miksi minä olen tämän yrityksen brändipomo.” Se on kivaa puuhastelua, ja sillä voi sitten perustella kivasti kulmahuoneen sikariportaalle kuinka aktiivisia me täällä markkinoinnissa ollaan. On tehty yritykselle oma Facebook fanisivusto. Ja Twitterissäkin ollaan! Ja se tv-mainoskin on tuupattu You Tubeen! Me ollaan täällä ajan hermolla!

(Tuosta Facebookin fanisivujen tekemisestä liikkuu muuten kaupungilla villi huhu. Jo olisi kuulemma maksanut oman firman fanisivujen teosta 30.000 riihikuivaa euroa tekijälle. Jos huhu on totta niin siinä on kohdannut kaksi hyvää: ammattitaidoton ostaja ja moraaliton myyjä. Kaunista. )

Olen tullut tähän puuhasteluteoriaan käytännössä yhtä tietä. Se tie on mittaaminen. Olen huomannut, että puhuminen siitä miten näitä somen palveluita on tärkeää ja mahdollista mitata, aiheuttaa inhon värähdyksiä vastakkaisella puolella. Tehtyjä tekoja, ei haluta mitata tai niitä ei haluta millään tavoin liittää yrityksen strategiseen kehykseen (jolloin niitä voitaisiin tietysti mitata). On totta, että ei ole yhtä ainutta oikeaa mittaria, mutta se ei tarkoita sitä etteikö asioita voi mitata. Mittareita on vaikka minkälaisia: lehdet haluavat lisää kävijöitä tai syvyyttä mediatilaansa (mainonnan myynnin vuoksi). Joku haluaa lisää myyntiä. Toinen taas nopeutta tuotekehitykseen jne. Näitä kaikkia voidaan mitata ja samoin voidaan mitata sosiaalisen median (tai oikeastaan Sosiaalisten prosessien) tehoa ja toimivuutta. Jos vain uskalletaan tai halutaan. Jos puuhastellaan, niin silloin ei tietysti haluta.

Tässä on kyse aivan samasta asiasta kuin 1980-luvulla suoramarkkinoinnin kanssa. Koska suora oli/on täysin mitattavaa prosessimaista toimintaa, oli se monelle brändijampalle kauhistus. Kuitenkin 90-luvun laman aikana juuri suora pärjäsi hyvin ja vahvisti asemaansa koko markkinoinnin kentässä. Ei se kyllä johtunut brändijampoista, vaan siitä, että myynnin johto löysi suoramarkkinoinnin. Koska myynnillä oli markkinontia huomattavasti konkreettisempi vastuu rahasta (kassaan on kuluttamisen ohella myös tultava rahaa) , on se paljon kinnostuneempi rahassa mitattavista toimista. Siinä ei peitto tai teoreettisesti laskettu kontakatihinta paljon kiinnosta. Olen huomannut, että tietyissä paikoissa on keksitty mielenkiintoisia stetson-malleja erilaisten rahallisten arvojen saamiseksi esim. sosiaalisten medioiden kautta saaduille markkinointirekistereille. Näitä lukuja on sitten pokkana esitelty eri paikoissa. Ne ovat pistäneet naurattamaan. Ja voin luvata, että pelkän hupilaskennan asemasta voin kyllä kertoa sen miten niinstä markkinointirekisterin ihmisistä saadaan maksavia asiakkaita. Jos siis joku viitsiin asiasta jutella. Ja senin prosessin voi laskea ihan euroissa.

P.S. Näin tuossa viime viikolla omia kalvojani vuodelta 2005 erään markkinointijohtajan esityksessä. Niissä oli vielä meikäläisen (lukihäiriöisen) kirjoitusvirheetkin tallella. Yrityksen logot oli sentään poistettu. Ihan kiva. Mutta se oli vähän ikävää, että ne taidettiin esittää ihan esittäjän omina viisauksina.

Jouni Kantonen (10.18)

Sosiaalisen median konsultointia vai oikeaa tekemistä?

Markkinointi, Media, Yhteiskunta & kulttuuri Ei vastauksia »
Maa 152010

Uusia sosiaalisen median yrityksiä tunnutaan perustettavan näinä päivinä kovin runsaasti. Samalla monet mediatoimistot, mainostoimistot jne. ovat aktivoituneet sosiaalisessa mediassa. Se on hyvä asia. Kun markkinalla on useita yrityksiä, asioilla on taipumus mennä eteenpäin. Kun me aloitimme 2005 näin ei vielä ollut. Koko termiä sosiaalinen (tai yhteisöllinen) media sai selitellä kovasti.

Samalla tietysti joutuu uudestaan miettimään mitä se sosiaalinen media oikein on? Ja toki myös sitä miten se hyödyttää medioita, yrityksiä tai muita organisaatioita. Olen huomannut, että kun sosiaalisesta mediasta puhutaan osana yrityksen markkinointia, tarkoitetaan käytännössä vanhaa kunnon suoramarkkinointia sosiaalisissa massamedioissa. Tämä on ymmärrettävää, sillä suoramarkkinointikampanjat toimivat näissä medioissa hyvin. Tämä on kuitenkin vasta vain pieni osa siitä mitä yritysten tulisi tehdä. Ehkä siksi monet näistä juuri perustetuista yhtiöistä on konsulttitaloja. Ne kertovat miten yrityksen sinne sosiaaliseen mediaan oikein pitää mennä. Mutta jos olen oikein ymmärtänyt ne eivät itse toteuta asioita yhdessä yrityksien kanssa.

Meillä oli aikoinaan ajatus siitä, että olisimme myyneet ns. konsultointipaketteja yrityksille. Ja taisimme me muutaman tämän mallin mukaisen paketin myydä. Lopetimme tämän pakettikaupan aika nopeasti. Siihen oli muutama syy. Ensimmäinen oli se, että harvoin ne toimittamamme paperit muuttuivat sanoista teoiksi. Ne eivät sinällään tuottaneet asiakkaille mitään arvoa. Kiire ja asioiden priorisointi veivät yritysten huomion muualle. ja kun paperi on tarpeeksi kauan pölyttynyt pöydällä, se siirretään syrjään. Ja luulen, että sama koskee monia muitakin konsulttipapereita. Toinen asia oli jatkuvuus. Konsultoinnilla voidaan katsoa yrityksen lähtötilanne ja antaa suunta jonne lähteä. Sosiaalisessa mediassa kysymyksessä on kuitenkin prosessi, jossa korjattavaa ja parannettavaa löytyy jatkuvasti. Samoin monesti tarvitaan palveluita, joita yrityksissä ei itsellään ole. Ajatellaan nyt vaikka moderointia tms. Me haluamme tehdä sosiaalisen median prosessia yhdessä asiakkaidemme kanssa; siksi konsultointi on vain osa kokonaisuutta jota kutsumme formaatiksi. Se pitää sisällään kaiken sen, mitä asiakkaamme tarvitsee: konsultoinnin, palvelut, teknisen ympäristön ja palveluiden & tekniikan ylläpidon. Ja kaikki tämä tehdään konkreettisena prosessina joka lähtee liikkeelle asiakkaan tarpeista ja tavoitteista. Siksi me olemmikin tuotantoyhtiö; emme konsulttitalo.

Jouni Kantonen (9.54)

Ilmaista Internettiä ei ole

Markkinointi, Media Ei vastauksia »
Hel 042010

Välillä sitä kuulee hauskoja uutisia. Eräs näistä on se, joka kertoi Facebookin faniryhmistä. Facebook kun on ilmainen, niin fanisivut ovat uutisen mukaan ilmaista markkinointia. Mitä tuohon voisi sanoa?

Kaikki tietävät, ettei ilmaisia lounaita ole. Ei ole myöskään ilmaista internettiä tai sosiaalisen median palvelua.

Faniryhmiä syntyy spontaanisti monille brändeille, se on totta. On kuitenkin muistettava, että lähes aina nämä brändit ovat hoitaneet muun markkinoinnin todella hyvin. Ja nyt puhun koko markkinoinnista en ainoastaan markkinointiviestinnästä. Näillä brändeillä asiakaspalvelu pelaa, tuotteet korjataan ja palvelu on ystävällistä. Niillä ei ole tylyn, potkuja antavan, yrityksen leimaa otsassa. Tai sitten brändi on katu-uskottava ja sillä on aitoa asennetta. Toki fanitusta saa aikaan myös hyvällä markkinointiviestinnällä, sitä en kiellä. Mutta näin saatu fani on monesti vain tähdenlento. Näille työnsä hyvin tehneille brändeille fanien vapaaehtoinen ylistys tulee ansiosta. Se on ansaittua mediaa kuten muodikkaasti sanotaan. Tähän asemaan pääsyyn vaaditaan kuitenkin investointeja muualla kuin netissä. Ja ne ovat monesti hyvin kalliita investointeja.

Monilla yrityksillä se oma brändi ei kuitenkaan ole näin vahva. Ja vaikka olisikin on yrityksen tehtävä töitä fanituksen eteen. On investoitava aikaa, ihmisiä tai ostettava asiantuntemusta ulkoa. Ja se taas ei ole ilmaista, kuten kaikki tietävät. Tässä asiassa ylipäätään suomalaisia yrityksiä vaivaa vakava ymmärryksen puute. Toiminta netissä on investointi, ei kulu. Ja koska puhutaan investoinnista on sillä oltava tavoite, mittarit, takaisinmaksuaika ja selvä organisointi. Juuri tässä kohdassa netti ja siellä tehtävät toimenpiteet eroavat dramaattisesti perinteisestä markkinointiviestinnästä. Kaikki on mitattavissa. Kaikki on laskettavissa tavalla tai toisella. Olen alkanut epäillä, että joskus markkinoinnin johdolle juuri tämä mitattavuus aidon vuorovaikutuksen ohella tuntuu olevan ylipääsemätön kynnys. Ehkä juuri siksi vain 15% suomalaisista yrityksistä on saanut tilauksen netin kautta.

Voi meitä suomalaisia.

Jouni Kantonen (17.15)

Tekijänoikeus ja pitkä häntä

Markkinointi, Media, Yhteiskunta & kulttuuri Ei vastauksia »
Mar 052009

Tänään olen porhaltanut (ilmaisesta) tilaisuudesta toiseen. Ammulla Kauppalehden 121 kertoi millainen on yrittäjän maailma nyt ( Ja tietysti sen perään mitä heillä on tarjottavana näiden yrittäjien tavoittamiseksi.). Ja siitä suoraan musiikki ja teknologia arjen tietoyhteiskunnassa -seminaariin ja sitten vielä asiakkaan kokkareille. Ja kuten huomaatte aikaleimasta, olen kunnialliseen aikaan kotona. Niin se aika meitä muuttaa.

Tämä Teoston tilaisuus oli hyvä. Aivan kaikkea en ehtinyt kuulemaan, ministeritason puheenvuoro jäi kuulematta. Valitettavasti. Noin lyhyesti jos referoin puheenvuoroja niin Nevanlinna saa ison + merkin, Nokian esitys alkuun ison ? merkin ja muu olikin sitten täytettä. Nokialla todellakin olisi aika herätä siihen mitä tapahtuu jo nyt. Ne kalvot mitä näin näyttivät vuodelta 1999 ja asenne oli ihmisiä (joista kalvolla vielä puhuttiin kulutajina) kohtaan kovin kyykyttävä ja mekanistinen. Kaikella kunnioituksella. Nevanlinna taas toi hyvin esiin nykyisen yhteiskunnan ja globaalin ympäristön paradigman. Pyytäkä

Jouni Kantonen (19.53)

Media muuttuu-vai muuttuuko?

Markkinointi, Media, Yritys, luokittelematon Ei vastauksia »
Syy 082009

Maailmanlopun ennustajia on ollut aina. On helppo sanoa, että nykyisen mediakentän joku/jotkut mediat katoavat esim. seuraavan 10 vuoden kuluessa. Ehkä niin käykin; mutta en ole niin kovin varma siitä. Erilaisten medioiden kyky sietää muutoksia on ollut maailman sivu yllättävän hyvä. Televisio ei tappanyt radioita tai sähköiset mediat paperia. Käsittääkseni ainoa kadonnut (mediaksi jollakin tasolla katsottava) viestintäväline on ollut lennätin. Ja sekin tapahtui vasta aivan muutama vuosi sitten. Ja silloinkin sillä vielä oli muistaakseni kymmeniätuhansia käyttäjiä. Mediat ovat vain sopeutuneet ja muuttaneet olomuotoaan vallitsevien olosuhteiden mukaan. Ne ovat yleensä löytäneet uuden markkinaraon johon niiden formaatti sopii hyvin. Ja siten ne ovat voieneet edelleen palvellla sekä median kuluttajia, että rahan lähdettä, markkinoijaa.

Muutosta on aina johtanut raha; ei niinkään sisältö. Tästä lauseesta saan luultavasti taas kritiikkiä, mutta niin tämä maailma pyörii. Jos raha katoaa, niin mediat panikoivat; kuten juuri nyt on tapahtunut. On päivänselvää, että markkinointiviestintää tehdään tulevaisuudessakin. Se vain tehdään eri tavalla; uusissa kanvaissa ja toivottavasti uudella tavalla. Median on tähän muutokseen sopeuduttava ja jälleen kerran tarjottava markkinoijalle häntä kiinnostavia vaihtoehtoja. On jälleen kerran pakko muuttua. Internet ei mielestäni ole uhka millekkään nykyisistä medioista; vaikka se onkin maalattu “itse kyöpelinvuoren pääbelsebuubiksi”. Netissä on hyvin tilaa eri medioille. Ja monille muille asioille. Ja nämä “muut asiat” ovat juuri niitä, joissa median ansainta voi lähteä uuteen nousuun. Se tuo samalla kustannussäästöjä, sillä trasaktiokustannukset ovat netissä hyvin pieniä. Paino- ja jakelukustannukset ovat netin kustannuksiin veraten pirunmoisia kuluautomaatteja. (Ihan noin ajatusleikkinä; mihin hintaan saisin aamun lehden jos tulostaisin sen itse niiltä osin kuin lehden sisältö sattuu kiinnostamaan…? Sivukaneettina: Lintulahden Matti tuossa sanoi, että tätä on kokeiltu Jenkeissä honolla menestyksellä. Silti sitä voisi harkita uudestaan. )

Muutos ei ole medioiden uhka. Se uhka tulee mediayhtiöiden sisältä. Jos poterot on kavettu ja niissä on päätetty pysyä, se tuo tullessaan vain median omia sankarivainajia. Muutoksen panssarivaunut kyllä ajavat yli ja jauhavat poterot ja niiden asukit muusiksi. Ja ihan turhaan. Olen pirun huolissani luovuuden, näkemyksellisyyden ja rohkeuden puutteesta jota mediatalojen käytävillä aina välillä vilahtaa. Toki ymmärrän, että esim. rohkeuden syö mystinen lyhenne YT. Mutta silti; tekemättömyys se vain pahentaa asiaa. Vanha viisaus siitä, että pakkasella ei kannata pissiä omiin villahousuihin, pitää edelleen paikkansa. Se lämmittää vain vähän aikaa.

Kyllä marrkinoijilla rahaa on. Ongelma on vain siinä, että laman tuloksena he eivät enää usko vahoihin juttuihin. Jos medialla on jotkain uutta, mielenkiinoista, oikeasti mitattavaa ja mukaansatempaavaa tarjolla, niin olen varma siitä, että rahaakin löytyy.

Jouni Kantonen (8.19)

Onko Internet lehtitaloille yhdentekevä häirikkö?

Markkinointi, Media, Yritys, luokittelematon Ei vastauksia »
Kes 222009

Roularta Media Groupin toimitusjohtaja Rik De Nolfin haastattelu oli viime torstain (18.6.09) Kauppalehdessä. Hänen mukaansa lehtitalot eivät tule tekemään koskaan rahaa netissä. Hänen mukaansa nettimainonnan volyymi on saavuttanut lakipisteensä eikä kasva enää olennaisesti.

Jäin jälleen hämmästelemään sitä yksioikoisuutta jolla koko nettiä katsotaan.

Perinteisen median tärkein tulonlähde ovat olleet mainostajat, jota ovat tarvinneet mediaa markkinoinnin yhden osan, eli markkinointiviestinnän tekemiseen. Mediat kuten, lehdet tv jne. ovat toimineet tukialustana tälle viestinälle. Niiden avulla markkinointiviestiä on kannettu joka niemeen ja notkelmaan. Rik De Nolfin olisi syytä muistaa tämä perusasia kun hän puhuu netistä ja sen käytöstä. Netti ei ole samanlainen media kuin esim. lehdet. Se on tila tai paikka, jossa manonta on vain yksi osa kokonaisuutta. Ja juuri tämä tilamaisuus tekee netistä mediataloille pelottavan. Entinen lehtimainostaja voi, kuten myös Rik De Nolf oon huomannut, siirtyä kokonaan tekemään manontaa osana laajempaa markkinointiprosessia netissä. Integroidut markkinointikampanjat kun ovat yleensä osa näitä. Mihin silloin mainostaja tarvitsee koko mediataloa?

Syytös mainonna tehottomuudesta netissä on myös huvittava. Netti, toisin kuin monet broadcastmediat, on hyvin tarkasti analysoitavissa. Se näyttää armottomasti mainonnan tehon. Monet perinnemediat myyvät omaa tehoaan paljon arveluttavammin keinoin. Niiden tehoa voi vain arvailla, jos oikein rehellisiä ollaan. Hän myös pitää nettiä medialle myynti- ja tutkimusvälineenä joka on aivan sama syy miksi monet markkinoijista on entistä enemmän kiinnostunut netistä. Myyntiähän markkinoijat ovat tekemässä vai kuinka?

Mielestäni lehtitalot eivät tule elämään perinteisen markkinointiviestinnän välittämisellä enää kovin pitkään. Eivät perinteisellä puolella tai netissä. Perinteinen viestinnän middlemanin rooli on katoavaa kansanperinnettä. Tärkeämmäksi nousevat relevantit palvelut ihmisille ja heitä tavoitteleville yrityksille. Palveluita on tehtävä molempiin suuntiin. Lehdet ovat hankkineet itselleen suoramarkkinoinnin kautta markkinoijia kiinnostavan asiakasrekisterin. Nyt se sama temppu on tehtävä netissä.

Jouni Kantonen (8.10)

Median väärä diagnoosi ja väärä pelastuskeino

Markkinointi, Media Yksi vastaus »
Tou 282009

Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen povaa medialle pitkää taantumaa (KL 25.5.2009). Media on murroksessa, joka muuttaa viestintäalan liiketoimintaympäristöä ja kannattavan liiketoiminnan tekemisen pelisääntöjä. Tämän Pentikäinen vielä kuvaa oikein, mutta sen jälkeen Sanoma Newsin johtajan diagnoosi menee pieleen.

Pentikäisen mukaan myrskyn ensisijaisena syynä on sisältöjen siirtyminen verkkoon ja kuluttajien totuttaminen ilmaiseen nettisisältöön. Pelastuksena tähän Pentikäinen näkee sisällön verkkojakelun rajoittamista ja erilaisten maksujen perimistä netissä julkaistavalta sisällöltä.

Väärä diagnoosi ja väärä pelastusrengas, joka ei tule pelastamaan printtimedian liiketoimintaa. Vaikka Pentikäisen logiikassa on osa totuutta, printtimedian vaikeuksien perussyy on laajempi.

Median kulutuksessa on siirrytty merkittävään sisältöjen ylitarjontaan, sisältöjen tuotannon ja jakelun nopeaan halpenemiseen ja sen myötä median kuluttajien muuttumiseen sisältöjen tuottajiksi. Yhä harvemmat kuluttajat tyytyvät massoille suunnattuihin mediatuotteisiin. Sen sijaan he poimivat sisältöjen ylitarjonnasta ne mediat, jotka pystyvät täyttämään omat aika tarkasti rajatut kiinnostuksen kohteet.

Tällaisia ovat oman kiinnostuksen mukaiset radio-ohjelmat, tv-ohjelmat, erikoisaikakauslehdet, erikoissanomalehdet, paikallismediat ja internetin yhteisöt, joista ollaan edelleen valmiit myös maksamaan. Yleisaikakauslehdet, iltapäivälehdet ja kaikkea kaikille tarjoavat sanomalehdet ovat kuluttajille yhä vähemmän kiinnostavia ja hyötyynsä nähden liian kalliita.

Mediayhtiöllä on mediakulutuksen muutoksesta huolimatta kuluttajien huomio näpeissä. Merkittävämpi ja pelottavampi muutos onkin tapahtumassa markkinointiviestinnässä, jossa mediayhtiöt ovat monin paikoin menettäneet monopoliaseman yrittäjien ja kuluttajien yhdistämisessä toisiinsa.

Tänään moderneilla yrittäjillä on uusia tehokkaiksi osoittautuneita keinoja tavoittaa asiakkaansa verkossa ja mobiilissa toimivien erilaisten välittäjien kautta tai itse suoraan, jolloin markkinointipanostukset siirtyvät mediayhtiöiltä muille toimijoille. Yhä useammat yritykset ovat alkaneet toimia näin ja vähentäneet markkinointia mediayhtiöiden, erityisesti printtimedian välityksellä.

Pentikäisen ja muiden mediajohtajien tulisikin innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa.

Yrityksiä ja kokeiluja journalistisen sisällön maksullisuudelle verkossa tarvitaan, mutta median murroksen todelliset syyt ja seuraukset pitää ensin ymmärtää oikein, jotta voidaan innovoida uudet menestystekijät.

Tämä kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 28.5.2009 sivulla 13.

(5.24)

Mediayhtiö on palvelutalo

Media, luokittelematon Ei vastauksia »
Tou 272009

Mediapomot valittavat jälleen kerran. Kauppalehdessä (25.5.) Mikael Pentikäinen povaa mediataloille pitkää taantumaa. Sisällön ilmaisjakelu ei kuulemma voi jatkua. Ja samaa valitusta tässä on kuulutu jo aiemmin.

Mediataloilla on ansaintalogiikka todella hukassa jos ne kaikki ovat tätä samaa mieltä. Sisällön maksullisuudella tai ilmaisuudella ei ole loppupeleissä niin tärkeää roolia kuin mediatalot ajattelevat. Aina joku sitä sisältöä jakaa ilmaiseksi.

Tunnettu historiallinen tosiasia on, että netin tullessa mediatalot kuvittelivat netin olevan vain uusi jakelukanava. Mallit kopioittiin sellaisenaan periteisistä lehtien malleista. Jos joku yritti esittä jotain muuta niin turpiin tuli. Tässä puhun kokemuksesta. Tai sitten netin kuviteltiin olevan samanlainen broadcastingmedia kuin televiso tai radio. Mediatalojen virhe tehtiin jo tässä vaiheessa. Aivot heitettiin nurkkaan ja lopetettiin ajatteleminen. Ja nyt sitten valitetaan.

Netti ei ole media. Se on paikka tai tila, jossa voi toki tehdä myös perinteistä mediaa. Sillä tavoin ei kuitenkaan käytetä netin olemusta tai sen mahdollisuuksia täysimääräisesti hyödyksi. Ja se raha lepää siellä missä mediatalot eivät juuri nyt toimi. Maailmalla on lukuisia esimerkkejä kannattavista nettikonsepteista. Otetaan nyt sitten esim vaikka dogster. Ihan kannattava palvelu. Tai sitten Netby. Kummassakin rahaa tulee sisään. Näissä molemmissa rahaa kanavidaan tupaan ihan kohtuu yksinkertaisilla keinoilla. Oivallusta on kohdistamisessa palveluiden rakenteessa. Jos siis mediatalo alkaa oikeasti miettiä luovaa ja arvoa tuovaa palvelutarjooma markkinoijalle, avaa se varmasti tien uuteen kassavitaan. Vähemmillä kustannuksilla kuin paperissa ja vieläpä niin ettei netti syö paerin tai muun perinnemedian rahoja. Katso vaikka Ilkka-yhtymän palvelut-konseptia.

Tuntuu siltä etteivät meditalot oikein tiedä mikä niiden rooli on. Ne eivät todellakaan ole sisällöntuotajia. Ne ovat palveluyhtiö ja niiden olisi syytä vilkaasti miettiä niitä palveluita joita markkinoijat ja asiakkaat tarvitsevat. Jos mediatalolla on hyvää ja laadukasta sisältöä niin sen merkitys on toimia liimana näiden palveluiden ja niiden käyttäjien välillä. En oikein usko siihen, että sisällön arvo nousisi nykytasosta kovin paljon suuremmaksi vainnka siitä alettaisiinkin hintaa periä . Kokeilla tietysti voi.Mutta samalla voi sitten varautua kävijäkatoon. Ainakin muutaman tietämäni mallin valossa. Sisällön merkitys on kuin onkin sekundäärinen tässä pelissä jota nyt käydään.

Jouni Kantonen (12.21)
Aiemmat artikkelit
© 2010 Punahäntä Suffusion theme by Sayontan Sinha