Roularta Media Groupin toimitusjohtaja Rik De Nolfin haastattelu oli viime torstain (18.6.09) Kauppalehdessä. Hänen mukaansa lehtitalot eivät tule tekemään koskaan rahaa netissä. Hänen mukaansa nettimainonnan volyymi on saavuttanut lakipisteensä eikä kasva enää olennaisesti.

Jäin jälleen hämmästelemään sitä yksioikoisuutta jolla koko nettiä katsotaan.

Perinteisen median tärkein tulonlähde ovat olleet mainostajat, jota ovat tarvinneet mediaa markkinoinnin yhden osan, eli markkinointiviestinnän tekemiseen. Mediat kuten, lehdet tv jne. ovat toimineet tukialustana tälle viestinälle. Niiden avulla markkinointiviestiä on kannettu joka niemeen ja notkelmaan. Rik De Nolfin olisi syytä muistaa tämä perusasia kun hän puhuu netistä ja sen käytöstä. Netti ei ole samanlainen media kuin esim. lehdet. Se on tila tai paikka, jossa manonta on vain yksi osa kokonaisuutta. Ja juuri tämä tilamaisuus tekee netistä mediataloille pelottavan. Entinen lehtimainostaja voi, kuten myös Rik De Nolf oon huomannut, siirtyä kokonaan tekemään manontaa osana laajempaa markkinointiprosessia netissä. Integroidut markkinointikampanjat kun ovat yleensä osa näitä. Mihin silloin mainostaja tarvitsee koko mediataloa?

Syytös mainonna tehottomuudesta netissä on myös huvittava. Netti, toisin kuin monet broadcastmediat, on hyvin tarkasti analysoitavissa. Se näyttää armottomasti mainonnan tehon. Monet perinnemediat myyvät omaa tehoaan paljon arveluttavammin keinoin. Niiden tehoa voi vain arvailla, jos oikein rehellisiä ollaan. Hän myös pitää nettiä medialle myynti- ja tutkimusvälineenä joka on aivan sama syy miksi monet markkinoijista on entistä enemmän kiinnostunut netistä. Myyntiähän markkinoijat ovat tekemässä vai kuinka?

Mielestäni lehtitalot eivät tule elämään perinteisen markkinointiviestinnän välittämisellä enää kovin pitkään. Eivät perinteisellä puolella tai netissä. Perinteinen viestinnän middlemanin rooli on katoavaa kansanperinnettä. Tärkeämmäksi nousevat relevantit palvelut ihmisille ja heitä tavoitteleville yrityksille. Palveluita on tehtävä molempiin suuntiin. Lehdet ovat hankkineet itselleen suoramarkkinoinnin kautta markkinoijia kiinnostavan asiakasrekisterin. Nyt se sama temppu on tehtävä netissä.

Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen povaa medialle pitkää taantumaa (KL 25.5.2009). Media on murroksessa, joka muuttaa viestintäalan liiketoimintaympäristöä ja kannattavan liiketoiminnan tekemisen pelisääntöjä. Tämän Pentikäinen vielä kuvaa oikein, mutta sen jälkeen Sanoma Newsin johtajan diagnoosi menee pieleen.

Pentikäisen mukaan myrskyn ensisijaisena syynä on sisältöjen siirtyminen verkkoon ja kuluttajien totuttaminen ilmaiseen nettisisältöön. Pelastuksena tähän Pentikäinen näkee sisällön verkkojakelun rajoittamista ja erilaisten maksujen perimistä netissä julkaistavalta sisällöltä.

Väärä diagnoosi ja väärä pelastusrengas, joka ei tule pelastamaan printtimedian liiketoimintaa. Vaikka Pentikäisen logiikassa on osa totuutta, printtimedian vaikeuksien perussyy on laajempi.

Median kulutuksessa on siirrytty merkittävään sisältöjen ylitarjontaan, sisältöjen tuotannon ja jakelun nopeaan halpenemiseen ja sen myötä median kuluttajien muuttumiseen sisältöjen tuottajiksi. Yhä harvemmat kuluttajat tyytyvät massoille suunnattuihin mediatuotteisiin. Sen sijaan he poimivat sisältöjen ylitarjonnasta ne mediat, jotka pystyvät täyttämään omat aika tarkasti rajatut kiinnostuksen kohteet.

Tällaisia ovat oman kiinnostuksen mukaiset radio-ohjelmat, tv-ohjelmat, erikoisaikakauslehdet, erikoissanomalehdet, paikallismediat ja internetin yhteisöt, joista ollaan edelleen valmiit myös maksamaan. Yleisaikakauslehdet, iltapäivälehdet ja kaikkea kaikille tarjoavat sanomalehdet ovat kuluttajille yhä vähemmän kiinnostavia ja hyötyynsä nähden liian kalliita.

Mediayhtiöllä on mediakulutuksen muutoksesta huolimatta kuluttajien huomio näpeissä. Merkittävämpi ja pelottavampi muutos onkin tapahtumassa markkinointiviestinnässä, jossa mediayhtiöt ovat monin paikoin menettäneet monopoliaseman yrittäjien ja kuluttajien yhdistämisessä toisiinsa.

Tänään moderneilla yrittäjillä on uusia tehokkaiksi osoittautuneita keinoja tavoittaa asiakkaansa verkossa ja mobiilissa toimivien erilaisten välittäjien kautta tai itse suoraan, jolloin markkinointipanostukset siirtyvät mediayhtiöiltä muille toimijoille. Yhä useammat yritykset ovat alkaneet toimia näin ja vähentäneet markkinointia mediayhtiöiden, erityisesti printtimedian välityksellä.

Pentikäisen ja muiden mediajohtajien tulisikin innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa.

Yrityksiä ja kokeiluja journalistisen sisällön maksullisuudelle verkossa tarvitaan, mutta median murroksen todelliset syyt ja seuraukset pitää ensin ymmärtää oikein, jotta voidaan innovoida uudet menestystekijät.

Tämä kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 28.5.2009 sivulla 13.

Juttelin perjantaina erään liikkeenjohdon konsultin kanssa. Hänen asiakkaitaan ovat monet Suomen suuryrityksistä. Jotenkin keskustelumme ajautui siihen millaiset kehitysnäkymät Suomen yrityksillä on. Hän ei kovin ruusuista kuvaa luonut. Hän oli huolissaan erityisesti Suomen suuryritysten kunnosta muutaman vuoden kuluttua.

Hänen mukaansa kaksi tärkeintä syytä huonoihin tulevaisuudennäkymiin ovat heikko sopeutuminen uudentyyppiseen tuote- ja palvelukehitykseen, sekä säästämisen varjolla tehdyt toiminnan leikkaukset. En voi kuin yhtyä tähän huoleen. Yritykset säästävät juuri siellä missä orgaaninen kasvu tapahtuu. Myynti, asiakaspalvelu ja markkinointi ovat yleensä ensimmäisinä lekkauspöydällä, kun säästötoimiin ryhdytään. Se taas vaarantaa kyvyn kasvaa, sillä juuri nämä prosessit takaavat yrityksen kasvun tuotekehitysken ohella. Näiden toimintojen tehostaminen on aina ja kaikissa olosuhteissa perusteltua. Paino on sanalla tehostaminen. Yleensä Suomen yritykset pelkästään säästävät; vaikka puhuvatkin kauniisti tehostamisesta. Kuluja leikataan, mutta jäljelle jäävän rahan käyttö ja toimintatavat pysyvät entisellään. Asemia pyritään vain puolustamaan; tuskin mikään yritys miettii miten kasvu tai yrityksen hyvinvointi taataan myös kehnoissa oloissa. Tämä malli johtaa väistämättä syöksykierteeseen jota on vaikea pysäyttää.

Yksi mahdollisuus on tilanteen udelleenarvointi. Esimerkiksi maakunnallisten medioiden on pakko vastata internetin haasteeseen tavalla tai toisella seuraavien vuosien aikana. Koko median toimintamalli, tuotekehitys, tuote/palveluportfolio tai suunta on syytä miettiä uudestaan. Internettiä tai muuta digitaalista ympäristöä ei voi enää unohtaa. Se on tullut jäädäkseen. Medioiden onni on ollut se, että kotimarkkinan muut potentiaaliset internetin toimijat, kuten teleoperaattorit, valtakunnalliset mediat sekä luetteloyritykset ovat toimineet hyvin samalla tavoin kuin nekin. Entä jos joku niistä muuttaakin toimintatapojaan? Silloin pelataan aivan uutta peliä jossa voittajia on vaikea ennustaa. Varmaa on vain se, että säästämällä pelin häviää varmasti.

Olen ollut tekemisissä erilaisten johtajien kanssa neljännesvuosisadan. Se on pitkä aika. Sinä aikana minua on alkanut ärsyttää yksi tyypillisesti suomalaisten johtajien piirre; päämäärätön jahkailu. Asioista tiedetään valtavasti teoriatasolla, mutta varsinaisia päätöksiä ei tunnuta saavan aikaan. Tai niitä ei uskalleta tehdä. Ymmärrän toki, että monet ns. ylemmän keskitason johtajat pelkäävät yrityksen rakenteiden tai yleensä tekemisen tuomia muutoksia valtavasti. Se kun voi heikentää heidän omaa asemaansa merkittävästi. Aiheesta on jopa tutkimukseen perustuvaa tieteellistä näyttöä. (Jos oikein muistan, niin viime numeron Faktassa oli aiheesta pieni juttu.)
Minulla on johtajuudesta hyvin yksinkertainen käsitys. Johtaja tekee päätöksiä. Ja johtajaksi tullaan siitä syystä, että valittu yksilö osaa tehdä päätöksiä epävarmoissakin oloissa ja hyvin rajallisen tiedon varassa. Ja joskus syntyy virhepäätöksiä. Sille ei voi mitään. Ja joskus näistä päätöksistä on myös kannettava ikävääkin vasttuuta. Toisaalta juuri tästä johtajille maksetaan korkeampaa palkkaa, vai mitä?

Miksi kirjoitan tästä asiasta? Tänä päivänä kukaan markkinointijohtaja tai mediayhtiön päätoimittaja ei voi olla enää tietämätön mitä merkitsee sanat sosiaalinen media, yhteisömedia tai yhteisöllinen media. Siitä olen varma. Asiasta tunnutaan olevan jopa innostuneitakin monissa yrityksissä. Mutta silti siirtyminen konkreettisiin tekoihin tuntuu olvevan työn ja tuskan takana. Aiheeseen ei haluta tarttua. Halutaan pitäytyä perinteisissä malleissa, koska ne ovat päättäjän omalta kannalta turvallisia. Ainakin lyhyellä tähtäimellä. Onhan sosiaalinen media asiana uusi ja sillä on toki omat riskinsä. Mutta ne yritykseen kohdistuvat riskit tulevat toteutumaan joka tapauksessa. Jos joku asia ei ole niinkuin sen pitäisi organisaatiossa , se tulee ennemmin tai myöhemmin julki. Se on väistämätöntä. Se ei ole sosiaalisen median vika, vaikka sitä tänään usein käytetäänkin asioiden julkituomisen kanavana. (Tämä sosiaalisen median piirre muuten kuvaa hyvin nykyistä mediaympäristöä; asioista viestiminen ja niiden julkitulo on nyt paljon nopemapaa kuin esim. kymmenen vuotta sitten. Se on ajan kuva, jota monet ns. johtajat eivät tunnu käsittävän.)

Koska tämä päätöksenteko on vaikeaa, annan muutaman konkreettisen ohjeen ja teesin siitä, miten sosiaalisen median asioita kannatta pohtia:

* Digitaalisuuden merkitys kokonaisuudessaan tulee olemaan yrityksille ja medioille valtava haaste ja mahdollisuus. Se tulee väistämättä muuttamaan yritysten rakenteista ja voimasuhteita markkinoilla.

* Yhtesömedia on tullut jäädäkseen. Sitä ei voi/kannata vastustaa. Silötä ei kannata sulkea silmiään. Kuten aikoinaan: Rock´n´Roll is here to stay.

* Yritysten kannattaa avata omaa tuotekehitystään omille asiakkailleen sosiaalisen median avulla. Sama koskee asiakaspalvelua, sisäisiä johtamisvälineitä sekä markkinointia. Juuri nyt näissä kaivataaan nopeita ja rivakoita päätöksiä. Muuten ei kunnian kukko laula.

* Unohda yhteisöllisyyden kohdalla “one shotit”. Sosiaalinen media on huono paikka markkinointikampanjoille, jotka kestävät kolme kuukautta. Ihmiset suuttuvat jos heitä kohdellaan objekteina ja esim. heidän tekemälleen sisällölle ei anneta sille kuuluvaa kunniaa. Tee heti alkuun komen vuoden ohjelma.

* Vaikka toimitkin pitkäjänteisesti, älä aloita Baabelin tornin rakentamista. Aloita yksinkertaisilla ja edullisilla malleilla. Kehitä ympäristöä vähitellen. Sen asiakkatkin ymmärtävät. Ja toisaalta, oma asemasikaan ei ole vaakalaudalla.

* Brändää yhteisölliset palvelusi kunnolla ja tee niille oikea lanseeraaminen. Käytä luovuutta ja hae markkinalta uutta positiota. Johtajien jahkailun vuoksi pelikentällä on tilaa.

*

Suomeen on ilmestynyt viime viikkojen aikana monta uutta ns. digitoimistoa. Osa näistä on uusia, osa sellaisia jotka ovat jonkin mainostoimiston “tyttäriä” tai “imported from somewhere else”.

On hienoa, että digitaalisuudesta ollaan kiinnostuneita. Se luo uskoa siihen, että tällä alueella tapahtuukin jotakin.

Mainostoimistot perustivat vastaavaan tahtiin nettiyksiköitään viimeksi 2000-luvun taitteessa. Moni näistä yksköistä on kadonnut/fuusioitu sen jälkeen. Käytännössä kun töitä ei riittänytkään kaikille. Muun toimiston tekemän tuotannon muuttaminen nettiin ei lyönytkään leiville. Sen sijaan tosi ammattimaiset yhtiöt, kuten Valve tai Nitro, voivat käsittääkseni kohtuullisen hyvin.

Olen jäänyt pohtimaan sitä, mitä nämä uudet toimistot tekevät? Olen joidenkin kanssa saanut tehdä yhteistyötä ja enemmän minulle on jäänyt kysymyksiä kuin vastauksia. Monesti puheet ovat suuria mutta se oikea osaaminen aika kapeaa. Valitettavasti. Digitaalisuuden vaikutusten/mahdollisuuksien ymmärtäminen on vielä lapsenkengissä. Ja joskus ihan graafinen suunnittelukin tökkii.

En oikein jaksa uskoa siihen, että digitoimistot pääsevät kovin helpolla tekemään pitkäjänteistä digitaalista markkinoinnin suunnittelua, irrallaan emon tekemisistä. Kyllä kaiketi se leipä edelleen tulee kampanjoiden väsäämisestä, vai kuinka? Toimistojen rakenne kun ei oikein suosi muuta. Totta kai ymmärrän, että mainostoimisto haluaa siivun myös digitaalisesta suunnittelusta. Sen sijaan malli ei nykyisellään minua kovin vakuuta. “Hyvä suunnittelija suunnittelee kampanjan mihin kanavaan tahansa.”, on minulle lausunut alan raskaansarjan vaikuttaja. Ja olen hänen kanssaan kohtuullisen samaa mieltä.

Täsä kritiikistäni huolimatta toivon kaikille onnea. Ilman tekemistä ei synny mitään uutta. Jos lapiota heiluttaa sata ojankaivajaa, syntyy valtaoja nopeammin kuin yhden miehen toimesta. Sadassa miehessä saa olla mukana muutama vähän huonompikin lapionheiluttaja. Näin minua opasti edesmennyt isäukkoni, joka on kaivanut käsipelillä aika monta kilometriä ojaa. Ei siis muuta kuin digilaiot heilumaan!

Uutisten/tutkimuksen mukaan mainostaja ei luota internettiin. Rehellisesti sanottuna, en nyt oikein ymmärrä markkinoijien huolta. En ole nähnyt kyseistä tutkimusta kokonaisuudessan mutta muiden lehtitietojen mukaan ko. kyselyyn on haasteteltu 3.000 markkinoinnin ammattilaista maailmanlaajuisesti. Saman tutkimuksen mukaan muute 65% mainonnasta lukitellaan tehottomaksi eli sillä ei ole vaikutusta kuluttajien päätöksentekoon.

Tämä onkin tutkimuksen ongelma. Siinä puhutaan sekaisin mainonnasta ja markkinoinnista. Näin oletan.

Ja sama koskee internettiä. Minusta yritysten olisi jo alettava vimmeinkin nähdä neti todelliset mahdollisuudet. Se onko yrityksen banneri oikeassa paikassa ei loppujen lopuksi ole niin tärkeä

Forrester Research on yhtiö joka ennustaa tulevaisuutta työkseen. Itse olen näitä ennustuksia seurannut tuolta 90-luvun lopulta saakka. Ikävä kyllä, minusta ne ovat aika usein olleet pielessä. Ehkä ne omat muistot näistä harhaan menneistä ennusteita kultaiselta WAPin alkutaipaleelta vääristävät muitakin muistoja. Mene ja tiedä. Jos ne ennusteet olisivat silloin osuneet kohdalleen me eläisimme nyt varsin toisenlaista aikaa. Tuskin minäkään tässä näistä asioista viisastelisin.

Nyt Forrester on ennustanut web 2,0:n tulevaisuutta. (Tämä 2.0 on muuten sana jota inhoan. Käytän sitä kuitenkin poikkeuksellisesti tässä artikkelissa) Ja ennusteen mukaan 2.0 on kuin turboahdettu ferrari Sakasn autobhaninlla. Tekijät revitään käsistä ja muutenkin tulevaisuus näyttää todella auvoiselta.

Markkinan kehitys näyttää aika suotuisalta voin jopa hienoisesti uskoa, siihen mitä Forrester sanoo. Suomessa artikkelin mukaan olisi kuitenkin töitä tiedossa. Meillä kun web 2.0 ei ole ollut kovin suuressa huudossa yritysten omien sisäisten prosessien kehittämisessä. Syytä asennemuutokseen kuitenkin näyttäisi olevan. Muualla nämä 2.0 “härpäkkeet” kun ovat juuri yritysten sisäisten prosessien käytössä ja lyömässä juuri läpi yrityksen ja asiakkaan väliseen kommunikointiin.

Mainostajien Liiton tietäjät ja kritallipalloon katsojat ovat jälleen laatineet ennusteen siitä miten suomalainen mainostaja käyttäytyy armon vuonna 2008. Tämä ennuste kulkee nimellä mainosbarometri 2008.

Mainostajien lempilapsi on tänä vuonna digitaalinen media. Se ei ole sinällään uutinen. Näin on käynyt kaikissa länsimaissa. Lähinnä minua ihmetyttää se, että Suomessa olemme vasta sanoissa, kun esim. naapurimme Ruotsi porskuttaa jo käytännön teoissa. Onneksi se nyt vielä on Ruotsissa pelkkää mainontaa, ei niinkään kokonaisvaltaista markkinoinnin kehittämistä verkossa. Se on kuitenkin ensiaskel tähän suuntaan. Ehkä tämä hitautemme sekä vitkuttelumme on maamme onneksi, kuten Osuupankeille niiden jäykkyys 80-luvun lopun lainamarkkinoilla. Rohkenen kuitenkin epäillä. Näkemyksettömyys digitaalisen markkinoinnin saralla on hyvin vakava ongelma, joka mielestäni jopa vaarantaa kansantaloutemme menestystä. Tiedän, että tämä on mahtipontisesti sanottu. Me elämme kuitenkin nykyään käytännössä vähintäänkin Euroopan kokoisilla markkinoilla, joissa monia hyödykkeitä on ihan helppo hankkia maan rajojen ulkopuolelta. Maitokauppa toki pysyy, mutta monilla erikoisliikkeillä on kovempaa. Ja se ei ole hyödykkeen hinnasta kiinni. Neti yli tilataan tänäkin päivänä 2-3 uutta kaivinkonetta Suomeen jostakin päin Eurooppaa, puhumattakaan muusta tilpehööristä. Näin käy, ellei sinulle esitellä verkossa jotakin mielenkiintoista ihan kotoista vaihtoehtoa, jossa on kielen ohella mielenkiintoinen palvelukonsepti ja verkossa toimiva brändi.

Se mistä tämä ongelma syntyy, näkyy otsikossa.

Tutkimuksen mukaan markkinointi pitää ongelmana sitä, että perinteinen media on pirtaloitunut ja erottuminen on tullut vaikeammaksi. Ja marina kustannustehokkuudesta taas johtuu siitä, että perinteisin keinoin (siis sen kummenmmin ajattelematta) riittävän peiton saavuttaminen on kallista. On hämmästyttävää, että pirstaloitumista pidetään ongelmana. Median pirstaloituminen on ollut tiedossa jo vuosia. Televison digitalisoitumisesta päätettiin jo 1990-luvun lopussa. Radio vapautettiin jo 1980-luvulla. Ja lehtitarjooman monipuolistuminen on seurannut yleensä 2-3- vuotta jäljessä euroopalaisa tai amerikkailaisia esikuviaan. Jos on jakasnut edes vähän ajatella, kaikki tämä on ollut hyvin tiedossa ja aikaa valmistautmiseen on ollut enemmän kuin riittävästi. Tämä valitus kumpuaa saamattomuudesta, laiskuudesta ja osaamattomuudesta. Ei millään pahalla. Mielestäni myös erottuminen on tänään helpompaa: “Media is message”, on joku viisas sanonut eli mediavalikointia voi käyttää hyvin erottumiseen. Varsinkin kun on mistä valita.

Media on siis palotellut itsensä. Samalla medioiden digitalisoituminen on sivutuotteena tuonut mukanaan myös aikaisempaa paremman mitattavuuden. Se on minulle hyvä uutinen, mutta arvelen sen ahdistavan monia perinteisiä peitto/kontaktihinta mantraa toistavia markkinointijamppoja.

On hyvä, että digitmarkkinointiin aletaan panostaa. Se on Suomen yrityksille välttämättömyys. Samalla toivon, että asiaan perehdyttäisiin laajemmin kuin pelkän markkinointiviestinnän kannalta. Markkinointi on paljon laajempi asia, Vasta silloin netin kaikki mahdollisuudet avautuvat ja siitä kenties tulee moottori monille uusille Nokioille, joita pänne ilmastonmuutoksen vaivaamille perukoille tarvitaan. Mutta aivan aluksi: kädet pois huosuntaskuista siellä markkinointiosaston kulmahoneessa.

Tietosuojavaltuutettun ja Kuluttajavirasto ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen. Tuloksena on syntynyt pelisäännöt viraalimarkkinoinnista. Ne julkaistiin tiistaina 15. tammikuuta. Sinällään ne eivät nyt kaikkea mullista; pelisäännöt ohjaavat minusta tämän alueen kanssa puuhaavia toimijoita ihan maalaisjärkisesti oikeaan suuntaan. Edellytys mm. vastaanottajan ennakkosuostumuksesta jos kampanjoissa halutaan järjestää arvontoja on ihan järkevää.

Viraalimarkkinointi rinnastetaan tietyssä mielessä sähköiseen suoramarkkinointiin, joka on minusta aivan hyvä rinnastus. Samalla ohjeistus ei millään tavalla estä normaalia “oikeaa viraalia”. Minä saan suositella, jos siltä tuntuu. Viestin sisällön on vain oltava yksityishenkilöiden välistä viestintää tai mielipiteenvaihtoa, ei siis yrityksen harjoittamaa markkinointiviestintää.

Se, että keinotekoista suosittelua suitsitaan on aivan oikein. Se nimittäin toimii samalla myös markkinoijan eduksi. Se, että kuluttaja valjastetaan viemään kaupallista viestiä esim. motivoimalla heitä palkinnoin, ei muuta sitä tosiasiaa, että viesti on edelleen markkinointiviestintää. Se, tuleeko spammi minulle kaverin lähettämänä on vieläkin ärsyttävämpää kuin se, jota minulle syöttävät hakukoneet. Ja spammia se minusta on ollut lähes joka kerta.

Sen sijaan, että markkinoijat etsisivät aikansa kuluksi porsaanreikiä ohjeistuksesta, markkinoijien tulisi keskittyä omiin brändinsä lojalisteihin. Ja luoda näille palveluita (sisältöä + digitaalista tilaa) joiden avulla nämä lojalistit voisivat aidosti viedä brändin ilosanomaa omille lähimmäisilleen. Se on sitä aitoa viraalia.

Olen tässä lukenut ennusteita. Ja myös siinä sivussa muutaman a4:n verran ihan kylmää faktaa. Tänä vuonna se sitten kaikella todennäköisyydellä tapahtuu. Nettimainonta ohittaa siihen sijoitetussa rahamäärässä perinteisen televisiomainonnan investoinnit. Ei ehkä vielä Suomessa, sillä tulemme edelleen vuoden tai kaksi muita länsimaita jäljessä lähes kaikessa, mikä koskee median ja markkinointiviestinnän kehitystä.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että bannereita tungetaan pupillien eteeen entistä enemmän? On aivan varmaa, että aika paljon rahasta kulkeutuu bannereihin. Se kun on tymän/laiskan markkinoijan valinta. Ne jotka toimivat periaatteella “ilmoitus Hesariin ja 30 sekunnin spotti Maikkarille, niin homma pelaa”, toimivat varmasti samoin netissäkin. Se “pelaako homma” onkin sitten aivan toinen juttu. Toisaalta uskon, että muut markkinoinnin keinot, jotka netti mahdollistaa, syövät tästä kasvavasta rahamäärästä vieläkin enemmän. Hakukonemarkkinoitni ja yhteisöllisyyden hyödyntäminen ovat esimerkkejä näistä keinoista. Googlen pojilla on varmasti varaa tarjota entistä parempia työmaalounaita tänä vuonna. Jos niissä oli mitään vikaa viimekään vuonna. Sen sijaan monen televisokanavan ja leheden työmaaruokalassa saattaa olla hieman niukemmat tarjoulut.

Tämänkaltainen tilanne voi myös tutisuttaa monen markkinointijohtajan pallia. Netti kun on kaikenlaisessa mitattavuudessaan armonton väline. Väittäisin, että netin merkityksen kasvaessa tukeutuminen pelkkään markkinointiviestintään on tullut tiensä päähän. Markkinointiosaston porukan on vihdoinkin kaivettava ne vanhat markkinointikirjat naftaliinista ja alettava ajattelemaan markkinointia laajemmin. Netti kun ei ole media. Se on moniulotteinen tila, jossa samaan aikaan yhdistyy monta yrityksen toimintoa.

Ja jos minä vähän noita nystyröitäni pinnistän, niin saatan kuulla huokauksia ja menetettyjä yöunia, myös päätoimittajien kammioiden suunnalta. Tosin huomattavasti pienempiä kuin markkinoinnin kulmahuoneista. Kammioissa kun on jo ainakin hihat kääritty valmiiksi.

© 2010 Punahäntä Suffusion theme by Sayontan Sinha