Erottuminen, pirstaloituminen ja kustannustehokkuus

Aiheeton, Linkkejä, Markkinointi Ei vastauksia »
Tam 282008

Mainostajien Liiton tietäjät ja kritallipalloon katsojat ovat jälleen laatineet ennusteen siitä miten suomalainen mainostaja käyttäytyy armon vuonna 2008. Tämä ennuste kulkee nimellä mainosbarometri 2008.

Mainostajien lempilapsi on tänä vuonna digitaalinen media. Se ei ole sinällään uutinen. Näin on käynyt kaikissa länsimaissa. Lähinnä minua ihmetyttää se, että Suomessa olemme vasta sanoissa, kun esim. naapurimme Ruotsi porskuttaa jo käytännön teoissa. Onneksi se nyt vielä on Ruotsissa pelkkää mainontaa, ei niinkään kokonaisvaltaista markkinoinnin kehittämistä verkossa. Se on kuitenkin ensiaskel tähän suuntaan. Ehkä tämä hitautemme sekä vitkuttelumme on maamme onneksi, kuten Osuupankeille niiden jäykkyys 80-luvun lopun lainamarkkinoilla. Rohkenen kuitenkin epäillä. Näkemyksettömyys digitaalisen markkinoinnin saralla on hyvin vakava ongelma, joka mielestäni jopa vaarantaa kansantaloutemme menestystä. Tiedän, että tämä on mahtipontisesti sanottu. Me elämme kuitenkin nykyään käytännössä vähintäänkin Euroopan kokoisilla markkinoilla, joissa monia hyödykkeitä on ihan helppo hankkia maan rajojen ulkopuolelta. Maitokauppa toki pysyy, mutta monilla erikoisliikkeillä on kovempaa. Ja se ei ole hyödykkeen hinnasta kiinni. Neti yli tilataan tänäkin päivänä 2-3 uutta kaivinkonetta Suomeen jostakin päin Eurooppaa, puhumattakaan muusta tilpehööristä. Näin käy, ellei sinulle esitellä verkossa jotakin mielenkiintoista ihan kotoista vaihtoehtoa, jossa on kielen ohella mielenkiintoinen palvelukonsepti ja verkossa toimiva brändi.

Se mistä tämä ongelma syntyy, näkyy otsikossa.

Tutkimuksen mukaan markkinointi pitää ongelmana sitä, että perinteinen media on pirtaloitunut ja erottuminen on tullut vaikeammaksi. Ja marina kustannustehokkuudesta taas johtuu siitä, että perinteisin keinoin (siis sen kummenmmin ajattelematta) riittävän peiton saavuttaminen on kallista. On hämmästyttävää, että pirstaloitumista pidetään ongelmana. Median pirstaloituminen on ollut tiedossa jo vuosia. Televison digitalisoitumisesta päätettiin jo 1990-luvun lopussa. Radio vapautettiin jo 1980-luvulla. Ja lehtitarjooman monipuolistuminen on seurannut yleensä 2-3- vuotta jäljessä euroopalaisa tai amerikkailaisia esikuviaan. Jos on jakasnut edes vähän ajatella, kaikki tämä on ollut hyvin tiedossa ja aikaa valmistautmiseen on ollut enemmän kuin riittävästi. Tämä valitus kumpuaa saamattomuudesta, laiskuudesta ja osaamattomuudesta. Ei millään pahalla. Mielestäni myös erottuminen on tänään helpompaa: “Media is message”, on joku viisas sanonut eli mediavalikointia voi käyttää hyvin erottumiseen. Varsinkin kun on mistä valita.

Media on siis palotellut itsensä. Samalla medioiden digitalisoituminen on sivutuotteena tuonut mukanaan myös aikaisempaa paremman mitattavuuden. Se on minulle hyvä uutinen, mutta arvelen sen ahdistavan monia perinteisiä peitto/kontaktihinta mantraa toistavia markkinointijamppoja.

On hyvä, että digitmarkkinointiin aletaan panostaa. Se on Suomen yrityksille välttämättömyys. Samalla toivon, että asiaan perehdyttäisiin laajemmin kuin pelkän markkinointiviestinnän kannalta. Markkinointi on paljon laajempi asia, Vasta silloin netin kaikki mahdollisuudet avautuvat ja siitä kenties tulee moottori monille uusille Nokioille, joita pänne ilmastonmuutoksen vaivaamille perukoille tarvitaan. Mutta aivan aluksi: kädet pois huosuntaskuista siellä markkinointiosaston kulmahoneessa.

Jouni Kantonen (9.57)

Viraalimarkkinointi on “ei niin pop”

Aiheeton, Markkinointi Ei vastauksia »
Tam 182008

Tietosuojavaltuutettun ja Kuluttajavirasto ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen. Tuloksena on syntynyt pelisäännöt viraalimarkkinoinnista. Ne julkaistiin tiistaina 15. tammikuuta. Sinällään ne eivät nyt kaikkea mullista; pelisäännöt ohjaavat minusta tämän alueen kanssa puuhaavia toimijoita ihan maalaisjärkisesti oikeaan suuntaan. Edellytys mm. vastaanottajan ennakkosuostumuksesta jos kampanjoissa halutaan järjestää arvontoja on ihan järkevää.

Viraalimarkkinointi rinnastetaan tietyssä mielessä sähköiseen suoramarkkinointiin, joka on minusta aivan hyvä rinnastus. Samalla ohjeistus ei millään tavalla estä normaalia “oikeaa viraalia”. Minä saan suositella, jos siltä tuntuu. Viestin sisällön on vain oltava yksityishenkilöiden välistä viestintää tai mielipiteenvaihtoa, ei siis yrityksen harjoittamaa markkinointiviestintää.

Se, että keinotekoista suosittelua suitsitaan on aivan oikein. Se nimittäin toimii samalla myös markkinoijan eduksi. Se, että kuluttaja valjastetaan viemään kaupallista viestiä esim. motivoimalla heitä palkinnoin, ei muuta sitä tosiasiaa, että viesti on edelleen markkinointiviestintää. Se, tuleeko spammi minulle kaverin lähettämänä on vieläkin ärsyttävämpää kuin se, jota minulle syöttävät hakukoneet. Ja spammia se minusta on ollut lähes joka kerta.

Sen sijaan, että markkinoijat etsisivät aikansa kuluksi porsaanreikiä ohjeistuksesta, markkinoijien tulisi keskittyä omiin brändinsä lojalisteihin. Ja luoda näille palveluita (sisältöä + digitaalista tilaa) joiden avulla nämä lojalistit voisivat aidosti viedä brändin ilosanomaa omille lähimmäisilleen. Se on sitä aitoa viraalia.

Jouni Kantonen (11.14)

Onkohan tätä liikkeellä muuallakin?

Aiheeton, Media Ei vastauksia »
Tam 142008

Törmäsin tähän juttuun ihan vahingossa. Ja olin kovin hämilläni. Jos kaveri on viisikymppinen ja journailsti, niin miten hänellä voi olla näin rajoittunut näkemys maailmasta?

Käsittääkseni tämänkaltainen asenne ei millään tavoin edistä toimittajien tulevaisuutta. Oikean journalismin ja netin (joka siis on oikeastaan mediatila) vastakkainasettelu on naurettavaa. Netti ei millään tavoin vaadi kirjoittajaa kiirehtimään. Aikaan on aivan varmasti yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Sen sijaan se vaatii mediatilana uudentyyppistä osaamista. On oltava hyvä ja aidosti näkemyksellinen, sillä samasta asiasta on paljon enemmän tietoa ja useamilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun. Ja minun väite on, että hyvin monleta journalistilta oikeasti puutuu osaaminen.

Tässä ympäristössä keskinkertainen juttumaakari ei selviä niin helpolla kuin “suljetussa mediakentässä”. Toisaalta avoin mediakenttä (kuten bloggaaminen) on tuonut journalistien riveihin uusia kykyjä, jotka ymmärtävät esimerkiksi sähköisen mediakentän vaatimukset paremmin kuin omiin juoksuhautoihinsa jumittuneet konservatiiviset jäpittäjät. Tämä on näkynyt mm. Ranskassa sekä Ruotsissa joissa blogikirjoittelu on nostanut toimittajien joukkoon uusia kirjoittajia, kuten Fredriks Wassin bisonblog.se).

Jouni Kantonen (9.37)

Netti ajaa ohi television

Aiheeton, Markkinointi, Media Ei vastauksia »
Tam 082008

Olen tässä lukenut ennusteita. Ja myös siinä sivussa muutaman a4:n verran ihan kylmää faktaa. Tänä vuonna se sitten kaikella todennäköisyydellä tapahtuu. Nettimainonta ohittaa siihen sijoitetussa rahamäärässä perinteisen televisiomainonnan investoinnit. Ei ehkä vielä Suomessa, sillä tulemme edelleen vuoden tai kaksi muita länsimaita jäljessä lähes kaikessa, mikä koskee median ja markkinointiviestinnän kehitystä.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että bannereita tungetaan pupillien eteeen entistä enemmän? On aivan varmaa, että aika paljon rahasta kulkeutuu bannereihin. Se kun on tymän/laiskan markkinoijan valinta. Ne jotka toimivat periaatteella “ilmoitus Hesariin ja 30 sekunnin spotti Maikkarille, niin homma pelaa”, toimivat varmasti samoin netissäkin. Se “pelaako homma” onkin sitten aivan toinen juttu. Toisaalta uskon, että muut markkinoinnin keinot, jotka netti mahdollistaa, syövät tästä kasvavasta rahamäärästä vieläkin enemmän. Hakukonemarkkinoitni ja yhteisöllisyyden hyödyntäminen ovat esimerkkejä näistä keinoista. Googlen pojilla on varmasti varaa tarjota entistä parempia työmaalounaita tänä vuonna. Jos niissä oli mitään vikaa viimekään vuonna. Sen sijaan monen televisokanavan ja leheden työmaaruokalassa saattaa olla hieman niukemmat tarjoulut.

Tämänkaltainen tilanne voi myös tutisuttaa monen markkinointijohtajan pallia. Netti kun on kaikenlaisessa mitattavuudessaan armonton väline. Väittäisin, että netin merkityksen kasvaessa tukeutuminen pelkkään markkinointiviestintään on tullut tiensä päähän. Markkinointiosaston porukan on vihdoinkin kaivettava ne vanhat markkinointikirjat naftaliinista ja alettava ajattelemaan markkinointia laajemmin. Netti kun ei ole media. Se on moniulotteinen tila, jossa samaan aikaan yhdistyy monta yrityksen toimintoa.

Ja jos minä vähän noita nystyröitäni pinnistän, niin saatan kuulla huokauksia ja menetettyjä yöunia, myös päätoimittajien kammioiden suunnalta. Tosin huomattavasti pienempiä kuin markkinoinnin kulmahuoneista. Kammioissa kun on jo ainakin hihat kääritty valmiiksi.

Jouni Kantonen (13.09)

Vanhalla ei mene hyvin

Aiheeton Yksi vastaus »
Tam 022008

Mikä on 1851 perustettu Yhdysvaltain kolmanneksi suurin sanomalehti?

Sehän on New York Times, eli tutummin NYT.

Tänään (2.1.2008) Kauppalehdessä oli pieni uutinen. NYT:in luokiteluilla ilmoituksiaa ei mene hyvin. Näissä kun on tullut vuositasolla takkiin noin 20 % verran kauttaaltaan. Sen sijaan saman talon omistamalla About.comilla menee hyvin. Sen ilmoitustulot kun nousivat. Samaa asiaa sivuaa myös osaltaan myös muutama muu uutinen verkossa.

Tämänkaltaiset uutiset ovat hyvin todennäköisiä myös Euroopassa. Internet formaattina kun sopii paljon paremmin luokitelluille ilmoituksille kuin lehti. Ja jos tässä kilpailussa verkossa aikoo menestyä, on ajateltava koko homma uudella tavalla. Ja tämänkaltainen luovuus tuntuu monilta perinteisiltä medioilta puuttuvan. Ja jos rehellisiä ollaan sitä tuntuu ainakin joskus puuttuvan myös niiltä yrityksistä joille koko netin luulisi olevan paljon tutumpi yritys.

Jouni Kantonen (11.42)

Käsikirjoittajat lakossa – mitä se merkitsee yhteisölliselle medialle?

Aiheeton, Linkkejä Yksi vastaus »
Mar 192007

Jenkkilän käsikirjottajat eivät suolla tällä hetkellä tekstiä. He kun ovat menneet lakkoon. Tämä taas tietää sitä, että Amerikan viihdekone ainakin köhii hieman kuin syysflunssan kourissa. Käsikirjoittajia kun tarvitaan lähes kaikkialla; elokuvista televisiosarjoihin saakka. Conan ei läpise ja Bruce ei “kuole kovaa” ilman luovaa ja hyvää tarinankertojaa. Lakkoja on ollut aikaisemminkin, joten siinä ei ole mitään uutta. Nyt lakon perimmäinen syy on Internet.

Se kuvaa hyvin sitä merkitystä joka Internetillä on medialle.

Lakolla käsikirjoittajat haluavat varmistaa oman asemansa netin sisältökaupan tulonjaossa. Yhä enemmän kaisesta tuotetusta sisällöstä kun kulutetaan jo nyt verkon kautta. Ja tämä ei tule vähenemään, päinvastoin. Nyt käsikirjoittajien vaatimus on saada netin ja muiden digitaalisten kanavien kautta myytävästä sisällöstä itselleen noin kolme prosenttia myyntihinnasta. Siis jos käsikirjoittamasi saippuaooperan sarjan lataus maksaa esim. kolme taalaa, saat kolme prosenttia tuosta hinnasta. (Oletan tosin että tätä 3%:n siivua tulee kyllä jkamaan joku välimies…)

Mitä tämä tarkoittaa yhteisölliselle medialle?

En usko, että suoraan kovin paljoa. Käsittääkseni se tulee jonkin verran vaihvistamaan ihmisten tuottaman sisällön roolia. Se kun on ainakin edullisempaa, kuin tuotettu sisältö. Mutta luultavasti tärkein asia on se, että kun tuotettu sisältö tulee jatkuvasti lähemmäs niitä ihmisiä jotka puuhastelevat verkossa. Ja kuten yhiökumppani Jouni Salo on sanonut; “yhteisöllinen media tarvitsee jatkuvasti puheenaiheita”. Ja niitä taas nämä käsikirjoittajat tuottavat.

“Crosscontent” (=tuotetun ja tavisten sisällön epäpyhä yhdistely) tulee taas!

Jouni Kantonen (15.40)

Mainonta voidaan keksiä uudestaan

Aiheeton, Markkinointi, Media Yksi vastaus »
Mar 122007

Olin viime perjantaina panelistina Finpron järjestämässä seminaarissa -Social Networking Services

Jouni Kantonen (12.30)

Mitä tapahtuu nuorisomedialle voi tapahtua ihan mille medialle vaan

Aiheeton, Markkinointi, Media Ei vastauksia »
Lok 302007

Tämä pohdinta lähti uutisesta. Uutisen mukaan suosikin päätoimittaja vaihtuu. Onhan näitä lähtöuutisia aivan tarpeeksi. Sen ei olisi pitänyt minun päivääni mitenkään muuttaa. Asia sai kuitenkin aivan uutta potkua, kun törmäsin vahingossa Taloussanomien sivulla kyseisetä uutisesta käytyyn keskusteluun. Sieltä eteeni lävähti seuraava tieto Suosikin levikin kehityksestä:

1992/ levikki 93 225 KPl
–snip—-
2002/ levikki 52 384
2003/ levikki 52 410
2004/ levikki 54 189
2005/ levikki 52 361
2006/ levikki 46 334

Siinä sitä sitten riittikin pohdintaa. Tämänkaltaiset luvut eivät varmasti kulmahuoneessa naurata.

Minusta nuo luvut kertovat hyvin tämänpäivän todellisuudesta. Olen itse 70-luvun lopun teini jolloin kaikki oli toisin. Mediakentä oli suppea. Ei paikallisradiota. Pari hassua radiokanavaa. Ja musa kiinni vinyylissä tai c-kasetissa. Nuoriso oli selkeäsi kolmessa eri porukassa: oli tavikset & hileet, uusi aalto & Punk-klusteri ja tietysti se minun oma, yleisnimen “fiftarit” alla kulkeva porukka. Ja nuorisomedian kenttä oli sekin selkeä: Soundia lukivat kaikki uuden aallon kundit, Suosikkia fiftarit ja tavikset. Ja sitten oli tietysti Pahkasika, joka keräsi ääreensä kansaa laidasta laitaan.

Siinä ympäristössä Suosikin kaltaisen median merkitys oli pirun suuri.

Nyt on toisin. Medioissa riittää. Samoin tekemisessä ja tarjonnassa. Ei ole ihme ettei samankaltaisia valtailmiöitä enää synny. Mutta pieniä scenejä tupsahtelee nokkani eteen ihan päivittäin. Ja kaikilla näillä on oma mediaympäristönsä ja tapansa kommunikoida. Ja samaan aikaan nuorisoa on Suomessa pirun paljon vähemmän kuin esim. minun aikaani.

Se, että perinteeseen sitoutuvan, paperisen ja massoille tarkoitetun nuorisomedian levikki putoaa tässä tilanteessa ei ole päätoimittajan vika. Niin on vain käymässä kaikille massamedioille, sellaisillekin joilla on selkeä kohderyhmä. Suosikin kaltaisen median on alettava palvella yhä pienempiä kohdeyleisöjä, yhä useammassa mediassa (jotka yleensä ovat digitaalisia) ja tarjottava niille juuri sitä tietoa mitä juuri nyt tarvitaan. Long Tailista on tullut arkipäivää.

Samalla aikaikausilehtien kaltaisten medioiden on löydettävä yhteisönsä uudestaan. Se taas vaatii uusia keinoja ja uudenlaista ajattelua. Kuluneesti sanottuna jokaisesta kohdeyleisöstä on tullut aktiivinen tekijä, ei vain lehden plaraaja. Jos lehdet eivät näitä palveluita aktiiviseen tekemiseen/osallistumiseen tarjoa, sen tekee joku muu. Usein joku aktivisti kohdeyleisön sisällä.

Tässä pelissä lehdillä on yksi selvä valttikortti. Se on yleensä hyvin rakennettu brädi ja siihen sidottu luottamus. Jos jonkin palvelun tarjoaa minun pojilleni Suosikki olen paljon valmiimpi avaamaan kukkaronnyörejä ja antamaan luvan palvelun käyttöön kuin jos pavelun takana olisi vaikkapa “Igorin sesonkimediat Romaniasta”.

Jouni Kantonen (12.07)

Median fragmentoituminen alkaa näkyä jo Suomessakin

Aiheeton, Markkinointi, Media Ei vastauksia »
Lok 252007

Olen viimeaikoina kuunnellut paljon puheita. Ja vaihteeksi muutama ajatuskin on jäänyt pyörimään tuonne otsaluun taakse. Yksi asia on varma: Suomen mediakenttä on viimeinkin ymmärtänyt sen, että aivan vanhoilla resepteillä ei enää jättituloksia muutaman vuoden kuluttua kääritä. Toki joukossa on muutama vastarannan kiiski, mutta yleensä ei enää tarvitse vääntää rautalangasta miksi esim. mediayhtiö tarvitsee yhteisöllisiä palveluita. Ja kyllä mediataloissa on katsottu miten naapureilla menee, etenkin Norjaan, jossa mediayhtiöiden tuloista aina vain suurempi osuus tulee verkosta. Ja ihan kannattavasti.

Tämä on johtanut myös siihen, että toimittajien työn roolia on mietitty monsessa paikassa aivan uusiin puihin. Tämän kuvan ainakin sain Vanhan Sataman seminaariluentoja kuunnellessani eilen ja toissapäivänä. Olen aikaisemmin sanonut, että toimittajien työ muuttuu entistä enemmän mehiläistarhan hoitamisen suuntaan. Toimittajan tehtävänä on mielestäni koota ymmärrettäviä ja selkeitä kokonaisuuksia paljon suuremmasta tietomassasta kuin aikaisemmin. Yksi osa sitä on varmasti tavallisten ihmisten tuottama sisältö. Ja tämä penkominen on aivan yhtä vaativaa työtä kuin nykyinenkin, ellei vieläkin vaativampaa. Saapa sitten nähdä miten maailma makaa muutaman vuoden kuluttua. Se on varmaa ettei media voi enää elää ilman paljon nykyista suorempaa ja vuorovaikutukseen perustuvaa suhdetta median kuluttajaan. Jos joku media on niin tyhmä, että ei tätä huomaa, se on auttamattomasti liian hidas uusilla ja nopeilla median kuluttamisen markkinoilla. Jos muuhun uskoo, niin vataantuloaulan veistokset kannaatta pistää myyntiin jo tänään.

Toinen viesti joka kuului selvästi oli se, että sisältöä on tehtävä entistä kohdennetummin ja entistä useammalle kohderyhmälle. Siinä riittää puuhaa.

Ja jos uutisointiin on uskomista alkaa fragmentoituminen näkyä jo brändienkin alueella. Elisen Taloussanomien markkinointiosassa kerrottiin, ettei perinteisten Niken ja Adidaksen merkki oikein puhuttele nuoria. Mlempien viestintä on perustunut “perinteiseen” ylhäältä alas-malliin jossa massamedioiden merkitys on suuri. Ja jos sillä mallilla toimii, tarvitsee tuekseen seuratun massamedian ja suhteellisen homogeenisen kohderyhmän. Ja tätähän nykypäivän nuori ei ole. Alakulttuureissa löytyy. Samoin medioissa. En väitä sitä, että nämä merkit häviäisivät mihinkään, mutta kyllä ne saavat tehdä pirusti töitä asemansa turvaamiseksi. Arvelisin, että markkinointijohtajan on paljon helpompi on olla esim. Doc Mmartensin tai Conversen ruorissa. Ne ovat saavuttaneet hyväksynnän aika monen alakulttuurin piirissä. Niiden käyttäjäkunnat ovat toki pieniä verrattuna noihin kahteen jättiin, mutta niiden ei tarvise investoida läheskään niin paljon oman brändinsä pönkittämiseen tai tuotekehitykseen kuin näiden kahden ison. Ja asiakkaat ovat uskollisia. Ja se taas tulee yhteisöllisyydestä, jota kumpikaan näistä kasari-ikonista ei ole osannut hyödyntää.

Jouni Kantonen (11.23)

Lukekaa Tervosta

Aiheeton, Media Ei vastauksia »
Lok 092007

Aiguuri on taas tutkinut kalan sisälmyksiä. Näemmä. Ihan hyvää tekstiä ja aika monessa kohdassa olen samaa mieltä. Lisäisin pohdinnassa kyllä hieman enemmän panosta siihen mitä kuluttajat itse tekevät ja sen vaikutuksiin. Mutta se on varmasti vain tämän viran puoleta tullut toive. Tämänkaltaisi pohtijoita me tarvisisimme lisää. Ja niitä tekijöitäkin voisi olla siinä sivussa muutama enemmän.

Jouni Kantonen (12.10)
Aiemmat artikkelit Uudemmat artikkelit
© 2010 Punahäntä Suffusion theme by Sayontan Sinha