Tänään olen porhaltanut (ilmaisesta) tilaisuudesta toiseen. Ammulla Kauppalehden 121 kertoi millainen on yrittäjän maailma nyt ( Ja tietysti sen perään mitä heillä on tarjottavana näiden yrittäjien tavoittamiseksi.). Ja siitä suoraan musiikki ja teknologia arjen tietoyhteiskunnassa -seminaariin ja sitten vielä asiakkaan kokkareille. Ja kuten huomaatte aikaleimasta, olen kunnialliseen aikaan kotona. Niin se aika meitä muuttaa.

Tämä Teoston tilaisuus oli hyvä. Aivan kaikkea en ehtinyt kuulemaan, ministeritason puheenvuoro jäi kuulematta. Valitettavasti. Noin lyhyesti jos referoin puheenvuoroja niin Nevanlinna saa ison + merkin, Nokian esitys alkuun ison ? merkin ja muu olikin sitten täytettä. Nokialla todellakin olisi aika herätä siihen mitä tapahtuu jo nyt. Ne kalvot mitä näin näyttivät vuodelta 1999 ja asenne oli ihmisiä (joista kalvolla vielä puhuttiin kulutajina) kohtaan kovin kyykyttävä ja mekanistinen. Kaikella kunnioituksella. Nevanlinna taas toi hyvin esiin nykyisen yhteiskunnan ja globaalin ympäristön paradigman. Pyytäkää ukkoa omiin tilasuuksiiinne provokaattoriksi yhdessä Åbo Akademin proffan Alf Rehnin kanssa. Saatte kerrankin jotakin ajateltavaa!

Käytäväpuheiden ja ja esitystenkin viesti oliselvä; nykymuotoinen tekijänoikeus alkaa olla tien päässä. Minulla itselläni on toinen jalka kulttuurin kentässä, mutta siitä huolimatta ein koskaan ole oikein ymmärtänyt nykymallista tekijänoikeusmallia. Kivaahan se on, jos maksuja kilahtelee joskus tilille. Siitä huolimatta olisin vanhan 20- tai 30-luvun meiningin kannalla; kun tuore bändi tai solisti levyttää; se tai hän saa hommasta kertakorvauksen. Jos homma menee läpi; seuraavasta levytyksestä saa sitten enemmän ja tähdelle onkin sitten jo pakko maksaa rutosti. Covereista maksetaan kertakorvaus oikeuksien haltijalle. Ja siinä se. Ainoa viihteen ala joka on jo nyt ratkaissut tekijänoikeusongelman taitaa olla pornoteollisuus. Siellä toimitaan kertakorvausten pohjalta jos olen oikein asian ymmärtänyt.

Tämä malli sopii myös siihen, miten nykyään entistä useammin tähdeksi tullaan. Tähdeksi tullaan työllä ja ns. Long Tail teorian mukaisesta viiheteen loputtomasta sekä monipolvisesta hännästä. Sinun on ensin löydettävä sopiva kohdeyleisö jonka avulla sitten hissun kissun noustaan tähdeksi. Hyvä esimerkki on Lauri Tähkä. Ilman Etelä-Pohjalaisten ja/sekä opiskelijoiden hullaantumista ei nykylevymyynteihin tuskin olisi päästy. Mutta se on vaatinut omakustanteita ja pirusti raakaa työtä. Musiikkialan olisikin hyödyllisempää oppia käyttämään erilaisa sosiaalisia verkostoja hyödykseen kuin kinuta Suomeen musiikin TEKESIÄ (musiikin vientiä tukemaan) jota joku neropatti yleisössä toivoi. Se on halvempaa, hyödyllisempää ja tehokaampaa kuin virkamiestyönä tehty ns. “musiikin vienti”.

This entry was posted on Thursday, November 5th, 2009 at 19.53 and is filed under Markkinointi, Media, Yhteiskunta & kulttuuri. . You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.