“Maakunnan lukijat eivät mene maakuntalehden verkkopalveluun, vaan vahvan brändin, kuten iltapäivälehtien tai mediän sivuillemme.”

Lauseessa totta, tarua ja yksi hyvä huomio.

Totta on se, että verkko on avoin. Ihmiset etsivät tietoa sieltä mistä sen hankinta heitä sattuu kiinnostamaan. Ja niistä asioista jotka heitä sattuvat kiinnostamaan. Aivan varmaa on, että valtakunnan tason juorut, poliittiset mielipiteet jne. haetaan verkosta juuri näistä “koko valtakunnan portaaleista.” Mutta kyllä väitteessä on paljon potaskaakin. (Jos ja) kun maakuntalehdet itse oivaltavat mikä merkitys niillä on paikalliselle yhteisölle (ihmiset yritykset, yhditykset jne.) ne voivat todella pistää kampoihin näille valtakunnallisille pelureille.

Paikallisuus on avainsana verkossakin.

Maakunta- ja paikallislehdet ovat toimineen paikallisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen kommunikaation välittäjän roolissa niin pitkään etteivät ne oikein tahdo ymmärtää, että se sama rooli on otettavissa myös verkossa. Se markkina on siellä ja odottaa ottajaansa. Kauppaa käydään ja elämää yleensä eletään paikallisissa yhteisöissä. Helsingin kirkolta hoidetulla verkkopalvelulla on kovin vaikea olla vakuuttava Utsjoella. Sitä ei Mikael Pentikäinen taida tosin kovin hevillä uskoa.

Se hyvä huomio taas liittyy brändiin. Olen samaa mieltä kuin Pentikäinen siitä, että maakuntalehdet ovat hoitaneet huonosti brändiään. Tai oikeammin; niiden brändi on edelleen kansan syvien joukkojen silmissä vahva, mutta ne eivät oikein osaa hyödyntää sitä. Ja jos brändin hoito jää huomiotta, edessä on kivinen tie. Parhaiten brändiä hoidetaan hyvällä sisällöllä ja erinomaisilla palveluilla niin verkossa kuin printissäkin. Etenkin verkossa brändi on aina vaarassa. Siellä kun pelikenttä on auki ja ottajia on enemmän. Ei ole mahdotonta, että huonosti hoidetun maakuntalehden brändin vuoksi rahat ja paikan ihmisten mielissä vie verkossa esim. paikallisen puhelinoperaattorin palvelu.

Share/Save

(Tuosta Facebookin fanisivujen tekemisestä liikkuu muuten kaupungilla villi huhu. Jo olisi kuulemma maksanut oman firman fanisivujen teosta 30.000 riihikuivaa euroa tekijälle. Jos huhu on totta niin siinä on kohdannut kaksi hyvää: ammattitaidoton ostaja ja moraaliton myyjä. Kaunista. )

Olen tullut tähän puuhasteluteoriaan käytännössä yhtä tietä. Se tie on mittaaminen. Olen huomannut, että puhuminen siitä miten näitä somen palveluita on tärkeää ja mahdollista mitata, aiheuttaa inhon värähdyksiä vastakkaisella puolella. Tehtyjä tekoja, ei haluta mitata tai niitä ei haluta millään tavoin liittää yrityksen strategiseen kehykseen (jolloin niitä voitaisiin tietysti mitata). On totta, että ei ole yhtä ainutta oikeaa mittaria, mutta se ei tarkoita sitä etteikö asioita voi mitata. Mittareita on vaikka minkälaisia: lehdet haluavat lisää kävijöitä tai syvyyttä mediatilaansa (mainonnan myynnin vuoksi). Joku haluaa lisää myyntiä. Toinen taas nopeutta tuotekehitykseen jne. Näitä kaikkia voidaan mitata ja samoin voidaan mitata sosiaalisen median (tai oikeastaan Sosiaalisten prosessien) tehoa ja toimivuutta. Jos vain uskalletaan tai halutaan. Jos puuhastellaan, niin silloin ei tietysti haluta.

Tässä on kyse aivan samasta asiasta kuin 1980-luvulla suoramarkkinoinnin kanssa. Koska suora oli/on täysin mitattavaa prosessimaista toimintaa, oli se monelle brändijampalle kauhistus. Kuitenkin 90-luvun laman aikana juuri suora pärjäsi hyvin ja vahvisti asemaansa koko markkinoinnin kentässä. Ei se kyllä johtunut brändijampoista, vaan siitä, että myynnin johto löysi suoramarkkinoinnin. Koska myynnillä oli markkinontia huomattavasti konkreettisempi vastuu rahasta (kassaan on kuluttamisen ohella myös tultava rahaa) , on se paljon kinnostuneempi rahassa mitattavista toimista. Siinä ei peitto tai teoreettisesti laskettu kontakatihinta paljon kiinnosta. Olen huomannut, että tietyissä paikoissa on keksitty mielenkiintoisia stetson-malleja erilaisten rahallisten arvojen saamiseksi esim. sosiaalisten medioiden kautta saaduille markkinointirekistereille. Näitä lukuja on sitten pokkana esitelty eri paikoissa. Ne ovat pistäneet naurattamaan. Ja voin luvata, että pelkän hupilaskennan asemasta voin kyllä kertoa sen miten niinstä markkinointirekisterin ihmisistä saadaan maksavia asiakkaita. Jos siis joku viitsiin asiasta jutella. Ja senin prosessin voi laskea ihan euroissa.

P.S. Näin tuossa viime viikolla omia kalvojani vuodelta 2005 erään markkinointijohtajan esityksessä. Niissä oli vielä meikäläisen (lukihäiriöisen) kirjoitusvirheetkin tallella. Yrityksen logot oli sentään poistettu. Ihan kiva. Mutta se oli vähän ikävää, että ne taidettiin esittää ihan esittäjän omina viisauksina.

Share/Save

Samalla tietysti joutuu uudestaan miettimään mitä se sosiaalinen media oikein on? Ja toki myös sitä miten se hyödyttää medioita, yrityksiä tai muita organisaatioita. Olen huomannut, että kun sosiaalisesta mediasta puhutaan osana yrityksen markkinointia, tarkoitetaan käytännössä vanhaa kunnon suoramarkkinointia sosiaalisissa massamedioissa. Tämä on ymmärrettävää, sillä suoramarkkinointikampanjat toimivat näissä medioissa hyvin. Tämä on kuitenkin vasta vain pieni osa siitä mitä yritysten tulisi tehdä. Ehkä siksi monet näistä juuri perustetuista yhtiöistä on konsulttitaloja. Ne kertovat miten yrityksen sinne sosiaaliseen mediaan oikein pitää mennä. Mutta jos olen oikein ymmärtänyt ne eivät itse toteuta asioita yhdessä yrityksien kanssa.

Meillä oli aikoinaan ajatus siitä, että olisimme myyneet ns. konsultointipaketteja yrityksille. Ja taisimme me muutaman tämän mallin mukaisen paketin myydä. Lopetimme tämän pakettikaupan aika nopeasti. Siihen oli muutama syy. Ensimmäinen oli se, että harvoin ne toimittamamme paperit muuttuivat sanoista teoiksi. Ne eivät sinällään tuottaneet asiakkaille mitään arvoa. Kiire ja asioiden priorisointi veivät yritysten huomion muualle. ja kun paperi on tarpeeksi kauan pölyttynyt pöydällä, se siirretään syrjään. Ja luulen, että sama koskee monia muitakin konsulttipapereita. Toinen asia oli jatkuvuus. Konsultoinnilla voidaan katsoa yrityksen lähtötilanne ja antaa suunta jonne lähteä. Sosiaalisessa mediassa kysymyksessä on kuitenkin prosessi, jossa korjattavaa ja parannettavaa löytyy jatkuvasti. Samoin monesti tarvitaan palveluita, joita yrityksissä ei itsellään ole. Ajatellaan nyt vaikka moderointia tms. Me haluamme tehdä sosiaalisen median prosessia yhdessä asiakkaidemme kanssa; siksi konsultointi on vain osa kokonaisuutta jota kutsumme formaatiksi. Se pitää sisällään kaiken sen, mitä asiakkaamme tarvitsee: konsultoinnin, palvelut, teknisen ympäristön ja palveluiden & tekniikan ylläpidon. Ja kaikki tämä tehdään konkreettisena prosessina joka lähtee liikkeelle asiakkaan tarpeista ja tavoitteista. Siksi me olemmikin tuotantoyhtiö; emme konsulttitalo.

Share/Save

Tutkimuksen mukaan “kahdeksan kymmenestä pohjoismaisesta pk-yrityksestä, jolla on käytössään omat verkkosivut, ei käytä lainkaan bannerimainontaa.” Se ei yllätä minua ollenkaan. Itse asiassa se vain osoittaa, että pk-yritykset ovat fikusja.

PK-yritysten liiketoimintaympäristö on erilainen kuin esim. globaalin Googlen. Ne palvelevat yleensä paikallisia yhteisöjä ja toimivat monesti palvelualoilla. ( Ja samalla tavoin toimivat muuten Keski-Euoroopankin pienet ja vähän suuremmat yritykset. Parkettimies Kataloniasta ei paljon palveluja saa kaupaksi Baskimaalle, vaikka Espanjassa molemmat maakunnat sijaitsevat.) Samoin niiden tavoitteet ovat erilaisia kuin suuryritysten. Niiden brändi tehdään oikeasti asiakaskokemuksen kautta. Miksi hitossa nämä yritykset ostaisivat bannerimainontaa? Niille globaali Netti on EVVK. Väitän, että monille pk-yrityksistä lehti-ilmoitus toimii edelleen hyvin.

Asialla on kuitenkin toinen puoli. Se olemme todistaneet Etelä-Pohjanmaalla yhdessä Ilkan kanssa. Jos netissä oleva pk-yrtyksille tehty palvelu oikeasti on paikallinen ja sen tarjoama lisäarvo on konkreettinen, ollaan siihen valmiita investoimaan.

Share/Save

Meillä etsitään vimmaisesti SITÄ YHTÄ SUURTA INNOVAATIOTA.

Tänän Suuren Innovaation on oltava mieluusti teknologinen härpätin jonka voi sulloa sellofaaniin ja joka ei oikeastaan tarvitse mitään muuta osaamista kuin tuotanto-osaaminen. Jos aloittava yritys hakee rahaa melko simppeliin, yksinkertaiseen palvelun kaupallistamiseen papereilla, jotka eivät vilise muodikkaita teknologiatermejä tai muuta jargonia, on yritys heikoilla jäillä. Häneltä tivataan varmasti sitä, “Mikä on tuotteen teknolginen kilpailuetu?” Tämä kysytään vaikka yrityksellä oliskin vahva pikänlinjan liiketoimintaosaaminen ja kokemus siitä, millä se simmppeli idea muutetaan rahaksi.

Kukaan ei kysy sitä mihin perustuu koko yrityksen kilpailuetu. Se kun perustuu moneen muuhunkin kuin teknologiseen osaamiseen. Huvittavinta on, että samaan aikaan juuri tästä samaisesta asiasta marmatetaan julkisuudessa paljon tyyliin “suomalaisten teknoyritysten markkinointitaidot ovat heikolla tasolla.”

En nyt halua mollata suomalaisa teknoyrityksiä. Joukossa on paljonyrityksiä, joilla on kykyä liiketoiminnan innovointiin. Ongelma on monesti siellä rahoittajan puolella. Valitettavan usein juuri markkinavetoiset tai kysyntälähtöiset yritykset jäävän rahoituksen ulkopuolelle. Paskanpuhujat ovat sitten juttu erikseen. Olen kuullut monta kertaa, kun joku lupaa muuttaa sen tai tämän liietoiminnan alueen ihan uudeksi parissa vuodessa. “Tarvitaan vaan 20 miljoonaa euroa”. Uho on yleensä ihan ymmärrettävää, sillä monesti henkselinpaukuttaja on liikkeellä aika heikoilla taidoilla ja kokemuksella. Ja ymmärrän senkin, että näihin herroihin ja joskus myös leideihin on helppo ihastua. Olen minäkin ihastunut. ja monta kertaa.

Menstys ei tule yhdestä suuresta ideasta, vaan siitä, että yritys osaa myös kehittää ja toteuttaa monta pientä ideaa, prosessia ja tapaa toimia jotka liittyvät koko siihen tapahtumaketjuun jolla se suuri idea saadaan lentämään. Coca-Colassa on kysymys muustakin kuin colajuomasta ja pullon muodosta. Apple toi markkinoille puhelimen, vaikka niitä valmistavat jo monet muutkin. Ja aika hyvin on näyttänyt menevän. Ajatelkaapa hetki hampurilaisia. Känttyä ja jauhelihapihvi. Tuotteena se on helppo kopioida. Ja kuten kaikki tietävät, on perusformaatti sitten kopioitukin. Tästä huolimatta joukossa on muutama joilla homma on mennyt putkeen. Mäkkäri, Hese, burger King jne. Niiden etu ei ole itse tuotteessa, vaan siinä tavassa miten koko palettia viedään eteenpäin. Jos on lukenut mäkkärin historian, huomaa nopeasti mihin menestys perustuu. Se perustuu liiketoiminnan jatkuvaan kehittämiseen. Uuteen tapaan ajatella koko bisnestä. Siis jatkuvasti uuteen tapaan. Innovaatiot ja ideat ovat niissä prosessi, jota tapahtuu jatkuvasti. Ne liittyvät toki itse tuotteeseen, mutta myös markkinointiin, taloushallintaan, jakelutiehen jne. jne. jne. Siinä ne eroavat hitosti suomalaisesta virkamiesvetoisesta ajattelusta, jossa kuvitellaan ainulaatuisen SUUREN INNOVAATION löytyvän jostakin kulman takaa. Siinä ajattelussa on vähän samaa kuin oli muutamilla 50-luvun kullankaivajilla Lapissa. Silloin muutama onneton etsi koko elämänsä sitä suurta Emäkalliota, jota ei ainakaan vielä ole löytynyt. Sen sijaan kultaa kyllä löytyy, mutta se on pieninä murusina pitkin Lappia.

Ja olen varma siitä, että ne Suomen kannalta tärkeät innovaatiot ovat aivan samanlaisia.

Share/Save

Kaikki tietävät, ettei ilmaisia lounaita ole. Ei ole myöskään ilmaista internettiä tai sosiaalisen median palvelua.

Faniryhmiä syntyy spontaanisti monille brändeille, se on totta. On kuitenkin muistettava, että lähes aina nämä brändit ovat hoitaneet muun markkinoinnin todella hyvin. Ja nyt puhun koko markkinoinnista en ainoastaan markkinointiviestinnästä. Näillä brändeillä asiakaspalvelu pelaa, tuotteet korjataan ja palvelu on ystävällistä. Niillä ei ole tylyn, potkuja antavan, yrityksen leimaa otsassa. Tai sitten brändi on katu-uskottava ja sillä on aitoa asennetta. Toki fanitusta saa aikaan myös hyvällä markkinointiviestinnällä, sitä en kiellä. Mutta näin saatu fani on monesti vain tähdenlento. Näille työnsä hyvin tehneille brändeille fanien vapaaehtoinen ylistys tulee ansiosta. Se on ansaittua mediaa kuten muodikkaasti sanotaan. Tähän asemaan pääsyyn vaaditaan kuitenkin investointeja muualla kuin netissä. Ja ne ovat monesti hyvin kalliita investointeja.

Monilla yrityksillä se oma brändi ei kuitenkaan ole näin vahva. Ja vaikka olisikin on yrityksen tehtävä töitä fanituksen eteen. On investoitava aikaa, ihmisiä tai ostettava asiantuntemusta ulkoa. Ja se taas ei ole ilmaista, kuten kaikki tietävät. Tässä asiassa ylipäätään suomalaisia yrityksiä vaivaa vakava ymmärryksen puute. Toiminta netissä on investointi, ei kulu. Ja koska puhutaan investoinnista on sillä oltava tavoite, mittarit, takaisinmaksuaika ja selvä organisointi. Juuri tässä kohdassa netti ja siellä tehtävät toimenpiteet eroavat dramaattisesti perinteisestä markkinointiviestinnästä. Kaikki on mitattavissa. Kaikki on laskettavissa tavalla tai toisella. Olen alkanut epäillä, että joskus markkinoinnin johdolle juuri tämä mitattavuus aidon vuorovaikutuksen ohella tuntuu olevan ylipääsemätön kynnys. Ehkä juuri siksi vain 15% suomalaisista yrityksistä on saanut tilauksen netin kautta.

Voi meitä suomalaisia.

Share/Save

Tämä Teoston tilaisuus oli hyvä. Aivan kaikkea en ehtinyt kuulemaan, ministeritason puheenvuoro jäi kuulematta. Valitettavasti. Noin lyhyesti jos referoin puheenvuoroja niin Nevanlinna saa ison + merkin, Nokian esitys alkuun ison ? merkin ja muu olikin sitten täytettä. Nokialla todellakin olisi aika herätä siihen mitä tapahtuu jo nyt. Ne kalvot mitä näin näyttivät vuodelta 1999 ja asenne oli ihmisiä (joista kalvolla vielä puhuttiin kulutajina) kohtaan kovin kyykyttävä ja mekanistinen. Kaikella kunnioituksella. Nevanlinna taas toi hyvin esiin nykyisen yhteiskunnan ja globaalin ympäristön paradigman. Pyytäkää ukkoa omiin tilasuuksiiinne provokaattoriksi yhdessä Åbo Akademin proffan Alf Rehnin kanssa. Saatte kerrankin jotakin ajateltavaa!

Käytäväpuheiden ja ja esitystenkin viesti oliselvä; nykymuotoinen tekijänoikeus alkaa olla tien päässä. Minulla itselläni on toinen jalka kulttuurin kentässä, mutta siitä huolimatta ein koskaan ole oikein ymmärtänyt nykymallista tekijänoikeusmallia. Kivaahan se on, jos maksuja kilahtelee joskus tilille. Siitä huolimatta olisin vanhan 20- tai 30-luvun meiningin kannalla; kun tuore bändi tai solisti levyttää; se tai hän saa hommasta kertakorvauksen. Jos homma menee läpi; seuraavasta levytyksestä saa sitten enemmän ja tähdelle onkin sitten jo pakko maksaa rutosti. Covereista maksetaan kertakorvaus oikeuksien haltijalle. Ja siinä se. Ainoa viihteen ala joka on jo nyt ratkaissut tekijänoikeusongelman taitaa olla pornoteollisuus. Siellä toimitaan kertakorvausten pohjalta jos olen oikein asian ymmärtänyt.

Tämä malli sopii myös siihen, miten nykyään entistä useammin tähdeksi tullaan. Tähdeksi tullaan työllä ja ns. Long Tail teorian mukaisesta viiheteen loputtomasta sekä monipolvisesta hännästä. Sinun on ensin löydettävä sopiva kohdeyleisö jonka avulla sitten hissun kissun noustaan tähdeksi. Hyvä esimerkki on Lauri Tähkä. Ilman Etelä-Pohjalaisten ja/sekä opiskelijoiden hullaantumista ei nykylevymyynteihin tuskin olisi päästy. Mutta se on vaatinut omakustanteita ja pirusti raakaa työtä. Musiikkialan olisikin hyödyllisempää oppia käyttämään erilaisa sosiaalisia verkostoja hyödykseen kuin kinuta Suomeen musiikin TEKESIÄ (musiikin vientiä tukemaan) jota joku neropatti yleisössä toivoi. Se on halvempaa, hyödyllisempää ja tehokaampaa kuin virkamiestyönä tehty ns. “musiikin vienti”.

Share/Save

Olen viime viikkojen aikana ollut puhumassa aika monessa tilaisuudessa sosiaalisesta mediasta. Ihan sellaista peruskauraa; mitä tämä sosaalinen media on ja miten se vaikuttaa. Yleensä olen saanut keskustelua aikaan. (Ehkä siihen vähän voi vaikuttaa provokatiivinen tyylini, mutta kyllä ne kysymykset & kommentit aina ovat olleet ihan asian yrimestä.) Eniten on keskusteltu juuri brändistä ja sen hallinasta.

Brändin hallinnasta ja telemisestä siinä mielessä kuin niistä brändin kohdalla on puhuttu 50-luvulta saakka voisi lopettaa. Brändi ei enää ole yrityksen omaisuutta. se on brändin käyttäjien (ja sen vastustajien) omaisuutta.

Otetaampa esimerkki: poikani haluavat uuden videokameran. Syykin on selvä. Sillä tehdään videoita You Tubeen. Ensitöikseen nämä vesselit käyvät läpi muutman yhteisön, keskustelupalstan jne. jossa käyttäjät kertovat millä vehkeillä he skeittivideoita tuubiin tekevät. He jutelevat kavereiden kanssa. Tämän prosessin jälkeen he tulevat minun luokseni, raahaavat minut päätteen äärelle ja pakottavat minut lukemaan nipun arvosteluja joita ovat tehneet muut vastaavat kaverit ympäri maailmaa.

Tässä vaiheessa ei vielä kertakaan ole käyty valmistajan sivulla. Kaikki tieto on hankittu jostakin muualta. Ja päätös on tehty niiden perusteella. Brändin omistajalla tai haltijalla, siten kun me vanhat parrat se ymmärretään, ei tässä prosesissa ole osaa eikä arpaa. Se kapine on vain vehje joka kestää kovaa käyttöä, siinä on kohtuullinen optiikka ja näyttää hyvältä. Viatkin tiedetään; akku on huono ja jotkut hallintaan liittyvät vipstaakit kuluvat helposti. Mutta mikä tärkeintä se on kohderyhmän testaama ja ongelmiin saa vertaistukea. Kun kysyin sitä, miksi valmistajan sivut eivät kiinnosta, minua katsottiin kuin halpaa makkaraa. “Se on jotain mainosmiesten skeidaa! Ei ne siellä mitään tajua.” Kun kävin itse näillä sivuilla niin en voinut kuin olla samaa mieltä. kaunisteltua tekstiä, maalailua ja kaikkea muuta kuin hyödyllistä tietoa tai käyttäjien kokemuksia. Näitä minun nassikoita ei enää “hallita” tai heille on todella vaikea syöttää mielikuvia, joihin brändin tekeminen on perustunut aikaisemmin.

Hyvän brändinrakennusen työkaluiksi on alkanut tulla avoimuus, rehellisyys, läpinäkyvyys, yhdessä tekeminen, hyödylliset palvelut, aito auttamisen halu jne. Sosiaalisen median brändinrakennus ei perustu teknologiaan eli siihen, että “meillä on jo yrityksellä facebook profiili”. (Kuten yksi markkinoininti-ihminen minulle lausui. Hänen mielestään sillä koko sosiaalinen media oli hoidettu.). Se perustuu prosessien muuttamiseen; aitojen asioiden kertomiseen ilman kermakuorrutusta ja asiakkaan aitoon mukaanottamiseen siinä prosessissa jolla tuotteesta/palvelusta tehdään fanittamisen arvoinen. Ei se vaikeaa ole, mutta saattaa vähän sattua. Mutta vain vähän, sen verran kuin maitohampaan nyppääminen irti nyt sattuu. Arvelen kyllä, että tämäkin voi olla monille liikaa.

Share/Save

Muutosta on aina johtanut raha; ei niinkään sisältö. Tästä lauseesta saan luultavasti taas kritiikkiä, mutta niin tämä maailma pyörii. Jos raha katoaa, niin mediat panikoivat; kuten juuri nyt on tapahtunut. On päivänselvää, että markkinointiviestintää tehdään tulevaisuudessakin. Se vain tehdään eri tavalla; uusissa kanvaissa ja toivottavasti uudella tavalla. Median on tähän muutokseen sopeuduttava ja jälleen kerran tarjottava markkinoijalle häntä kiinnostavia vaihtoehtoja. On jälleen kerran pakko muuttua. Internet ei mielestäni ole uhka millekkään nykyisistä medioista; vaikka se onkin maalattu “itse kyöpelinvuoren pääbelsebuubiksi”. Netissä on hyvin tilaa eri medioille. Ja monille muille asioille. Ja nämä “muut asiat” ovat juuri niitä, joissa median ansainta voi lähteä uuteen nousuun. Se tuo samalla kustannussäästöjä, sillä trasaktiokustannukset ovat netissä hyvin pieniä. Paino- ja jakelukustannukset ovat netin kustannuksiin veraten pirunmoisia kuluautomaatteja. (Ihan noin ajatusleikkinä; mihin hintaan saisin aamun lehden jos tulostaisin sen itse niiltä osin kuin lehden sisältö sattuu kiinnostamaan…? Sivukaneettina: Lintulahden Matti tuossa sanoi, että tätä on kokeiltu Jenkeissä honolla menestyksellä. Silti sitä voisi harkita uudestaan. )

Muutos ei ole medioiden uhka. Se uhka tulee mediayhtiöiden sisältä. Jos poterot on kavettu ja niissä on päätetty pysyä, se tuo tullessaan vain median omia sankarivainajia. Muutoksen panssarivaunut kyllä ajavat yli ja jauhavat poterot ja niiden asukit muusiksi. Ja ihan turhaan. Olen pirun huolissani luovuuden, näkemyksellisyyden ja rohkeuden puutteesta jota mediatalojen käytävillä aina välillä vilahtaa. Toki ymmärrän, että esim. rohkeuden syö mystinen lyhenne YT. Mutta silti; tekemättömyys se vain pahentaa asiaa. Vanha viisaus siitä, että pakkasella ei kannata pissiä omiin villahousuihin, pitää edelleen paikkansa. Se lämmittää vain vähän aikaa.

Kyllä marrkinoijilla rahaa on. Ongelma on vain siinä, että laman tuloksena he eivät enää usko vahoihin juttuihin. Jos medialla on jotkain uutta, mielenkiinoista, oikeasti mitattavaa ja mukaansatempaavaa tarjolla, niin olen varma siitä, että rahaakin löytyy.

Share/Save

Jäin jälleen hämmästelemään sitä yksioikoisuutta jolla koko nettiä katsotaan.

Perinteisen median tärkein tulonlähde ovat olleet mainostajat, jota ovat tarvinneet mediaa markkinoinnin yhden osan, eli markkinointiviestinnän tekemiseen. Mediat kuten, lehdet tv jne. ovat toimineet tukialustana tälle viestinälle. Niiden avulla markkinointiviestiä on kannettu joka niemeen ja notkelmaan. Rik De Nolfin olisi syytä muistaa tämä perusasia kun hän puhuu netistä ja sen käytöstä. Netti ei ole samanlainen media kuin esim. lehdet. Se on tila tai paikka, jossa manonta on vain yksi osa kokonaisuutta. Ja juuri tämä tilamaisuus tekee netistä mediataloille pelottavan. Entinen lehtimainostaja voi, kuten myös Rik De Nolf oon huomannut, siirtyä kokonaan tekemään manontaa osana laajempaa markkinointiprosessia netissä. Integroidut markkinointikampanjat kun ovat yleensä osa näitä. Mihin silloin mainostaja tarvitsee koko mediataloa?

Syytös mainonna tehottomuudesta netissä on myös huvittava. Netti, toisin kuin monet broadcastmediat, on hyvin tarkasti analysoitavissa. Se näyttää armottomasti mainonnan tehon. Monet perinnemediat myyvät omaa tehoaan paljon arveluttavammin keinoin. Niiden tehoa voi vain arvailla, jos oikein rehellisiä ollaan. Hän myös pitää nettiä medialle myynti- ja tutkimusvälineenä joka on aivan sama syy miksi monet markkinoijista on entistä enemmän kiinnostunut netistä. Myyntiähän markkinoijat ovat tekemässä vai kuinka?

Mielestäni lehtitalot eivät tule elämään perinteisen markkinointiviestinnän välittämisellä enää kovin pitkään. Eivät perinteisellä puolella tai netissä. Perinteinen viestinnän middlemanin rooli on katoavaa kansanperinnettä. Tärkeämmäksi nousevat relevantit palvelut ihmisille ja heitä tavoitteleville yrityksille. Palveluita on tehtävä molempiin suuntiin. Lehdet ovat hankkineet itselleen suoramarkkinoinnin kautta markkinoijia kiinnostavan asiakasrekisterin. Nyt se sama temppu on tehtävä netissä.

Share/Save